Laajan sanavaraston hyödyistä enkkua ajatellen voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mennäksemme kuitenkin suoraan asiaan toteamme (ja tämä on tutkimuksilla varmistettu), että henkilö, jolla on laaja sana- ja fraasivarasto ja joka osaa niitä myös käyttää, pärjää kaikilla kielen osa-alueilla. Kun asiaa hetken funtsii, niin järkeähän siinä on. Kaikenlainen kommunikointi pelaa koko ajan sanoilla ja luonteva kommunikointi erityisesti sanoilla ja kohdekielelle tyypillisillä fraaseilla.
Missä sanastoa tarvitaan?
Edellistä pointtia vielä selventääksemme, aina kun luet, tekstiä, paremminhan se aukeaa, kun oma sanavarasto on hyvä. Kuuntelutehtävä vaativalla tasolla ei voi onnistua huipusti, jos kuulija ei tunnista monia kuulemiaan sanoja. Miten kuuntelun viesti voisi silloin aueta? Täytyy siis osata sanan ääntöasukin, jotta voisi kuuntelussa pärjätä. Omassa kirjoituksessa sana- ja fraasivaraston laajuus näkyy suoraan kykynä ilmaista itseään tarkasti ja vivahteikkaasti tai sitten rajoittuneella sanavarastolla paljon vähemmän tarkasti. Vaativin acid-test sanan osaamiselle onkin sitten puhumistilanne. Kun sana tulee puheeseesi mukaan luontevassa yhteydessä, voit sanoa todella osaavasi sanan tai fraasin.
Mitä minulla jo on ja mitä minun tulisi tehdä kehittyäkseni edelleen
Kaikilla opiskelijoilla ns. passiivinen sanavarasto on suurempi kuin aktiivinen sanavarasto eli tunnistettavien sanojen määrä on suurempi kuin henkilön itsensä käyttämien sanojen määrä. Kieltä harjoittamalla eri tavoin ne sanat sitten sieltä passiiviselta puolelta tihkuvat aktiivisen sanavaraston puolelle ja pikkuhiljaa pysyvästi käyttöösi. Olennaista myös sanaston opettelussa on jatkuva kielelle altistuminen eri tilanteissa. Lue ja kuuntele enkkua siis aina kun mahdollista. Enkun kirjoittaminen vaatii tietenkin enemmän vaivannäköä kuin sängyllä pötköttäminen lukien, kuunnellen tai katsellen, mutta on siitä edestä erittäin hyödyllistä: kirjoittaessasi käyt koko ajan läpi lauseenmuodostuksen perusperiaatteita ja rutiini oikeakieliseen tuottamiseen kasvaa. Puhumistilanteet ovat sitten yleensä sen tavanomaisemman kieliaineksen harjoittelua, mutta sehän juuri pitääkin olla tosi hyvässä rasvassa muljahtaakseen suustasi muun kuin sammakon muodossa. Julmassa maailmassa ei muuten kannata tuota sammakkohommaa miettiä ollenkaan: suomalaisten helmasynti on virheiden välttely ja kun suomipoika (tai –tyttö) on viimein saanut lauseen mielessään valmiiksi, on muu porukka jo sopinut jatkosuunnitelmat keskenään ja taas me suuret enkuntaitajat jäimme vain seurailijoiksi. Ja pelkkä seurailijahan ei kannata olla, tyhmänä ja epäkiinnostavana pitävät sellaista, vaikka olemme itse asiassa tosi valloittavia ja mahtavia tyyppejä. No, tuli selväksi, että sanastoa, fraaseja ja uskallusta niitä käyttää pitää olla yllin kyllin. Pidä muuten kynä ja paperia povitaskussa mukana, jos sattuisi sanavarasto loppumaan.
Fraasit ja pitemmät merkitykset
Fraaseista vielä sen verran, että niillähän se enkku itse asiassa pelaa. Fraaseilla ja pitemmillä merkityksillä. Opettele / Lainaa / Varasta / Anasta / Pölli / Poimi / Kopioi / Muuntele / jne siis kaikki näkemäsi hyvät fraasit, idiomit, sanonnat, kliseet ja muut pitemmät merkitykset ja käytä niitä itse jossain muussa tilanteessa. Fraasien kierrätystä ja muuntelua. Niin se homma menee. Enkkua ei voi edes Oxfordin yliopiston oveluusopin professoriksi nimitetty kettu luoda aina tilanteen mukaan pelkkien yksittäisten sanojen hallinnan avulla. Kannattaa ajatella omassa kielentuottamisessaan paremminkin merkitysten kuin sanojen kautta. Miten enkku ilmaisee tämän asian? Ei varmaankaan samoin kuin suomen kieli, jota vain muutama miljoona tyyppiä hallitsee. Tästä syystä uusi yksittäinen opettelemasi sana pitää osata laittaa johonkin hyvään lauseyhteyteen ja sitten siitä alkaa olla jossain hyötyä. Lisäksi tietyt sanat tykkäävät toistensa seurasta eli ovat ns. kollokaatioita (collocations: ‘co’, ‘location’, esiintyvät samassa paikassa). Elokuvassa sankari voi vaikka sanoa: Mahdollisuutemme onnistua ovat huonot. Miten enkku ajattelee asian? Are your chances bad? Weak? Bad chance? Weak chance? Ei. We have a slim chance of success. Ei tätä voi suomalainen järjellään johtaa sitten millään. Se pitää vaan tietää ja se tietämys tulee kokemuksen kautta ja kokemus tulee harjoittelun kautta. Slim on tietenkin myös hoikka, mutta ei tässä. Ehkäpä tuosta slim chance-merkityksestä tulee paljon käytetty Fat chance! eli ‘Eipä ole todennäköistä’. Opettele siis enkkua pitempinä merkityksinä ja fraaseina. Niissä voima itää.
Onko oppikirjan sanasto autuaaksitekevä?
Kun nyt olemme motivoituneita sanavarastomme laajentamiseen, olisi hyvä käydä itse asian kimppuun. On paljon opiskelijoita, jotka käyttävät paljon kielenopetteluaikaansa oppikirjan sanastojen pänttäämiseen. Pänttääminen kai se sana on. Silmät muljahtelevat sanojen yli ja ajatus saattaa olla viikonlopussa tai poikaystävässä. Homma voi olla pelkkää silmänpalvontaa (Kenen? Itsen? Äidin? Maikan?) tai vaikkei olisikaan, sanaston plärääminen on ajan kanssa aika puisevaa touhua, joten ei ole ihmekään, että keskittyminen saattaa herpaantua. Ainakin kannattaa aina sanastoa katsella kynä kourassa ja merkata ne sanat tai fraasit, joita et vielä muista. Näin voit seuraavalla kerralla palata vain ongelmasanoihin – muuthan ovat jo kaalissa.
Oppikirjan sanasto on tarkoitettu vain työkaluksi tekstinymmärtämisen helpottamiseen. Siksi sanojen opettelu ja kertaaminen on paljon jouhevampaa lukemalla itse tekstiä, jossa sanat ja fraasit esiintyvät luontevasti lauseyhteydessä. Kun sen läksykappaleen on kertaalleen itselle selvittänyt vaikkapa sen kirjan takaa löytyvän sanaston avulla, on viimeistään aika siirtyä omaksumaan sanoja osana tekstiä.
Jokaista outoa sanaahan ei suinkaan tarvitse mistään sanastoista etsiä: asiayhteys selvittää usein oudon sanan merkityksen tarpeellisessa määrin tai ainakin jossain määrin. Ihminen on koneälyä verrattomasti taitavampi juuri tällaisessa toiminnassa. Ihminen pystyy käyttämään hyväkseen kaikkea aiemmin kokemaansa ja yhdistelemään tietojaan uudeksi tiedoksi. Näin ollen kukin meistä pystyy tekemään hyviä oletuksia uuden sanan merkityksestä katselemalla sanan asiayhteyttä. Vaikkei joka sana näin edeten edes selviäisi, kirves ei lennä kaivoon. Kaikki joutuvat sietämään vaativan tekstin kanssa jonkin verran epävarmuutta arvoituksellisen sanan tai fraasin kanssa. Silti tekstin punainen lanka aukeaa ja se on usein se tärkeä asia: isompaa periaatetta tai pointtia esitellään yksityiskohtien tai esimerkkien kautta.
On se taas niin väärin! Ja mitä siitä seuraa.
Sanaston ja fraasien opettelussa ei sitten muuten vallitse minkään maailman tasa-arvo: jotkut oppivat uudet sanat ja merkitykset suurin piirtein olemalla samassa huoneessa kirjan kanssa. Toiset huhkivat oikein kunnolla asian eteen. On se niin epistä! Tää on taas niin tätä! No, meillä itse kullakin on omat vahvuutemme; joillakin se on kielenoppimisen helppous ja joillakin toisilla se on joku muu asia. Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen: Ehkä kuulun siihen sakkiin, jonka täytyy itselle tehokkailla tavoilla opetella ne sanat ja fraasit. Kaverini näyttää pääsevän juuri tässä hommassa helpommalla mutta minun täytyy tässä asiassa ponnistella asenteella. Meitä on moneksi eli moneen junaan ja kaikille asemille. Vielä yksi ilmainen neuvo (tosin lahjoituksia otan vastaan, kun kohtaamme): sanaston/fraasien/merkitysten opettelu ja harjoittaminen on otettava koko lukioajan kielenopettelun ykkösteemaksi ja sitä on toteutettava tehokkaasti lukion alusta asti. Toteuttamistavat vaihtelevat, päämäärä ei. Tällä tavoin sinulla on eväät lukion jälkeen harrastaa kieliä edelleen ja saada niistä paljon iloa elämääsi.
Konkreettisia keinoja sanojen opetteluun ja lopussa se tärkein juttu
No niin, nyt olet sitten enkun kurssilla ja pitäisi yllä olevia periaatteita jotenkin alkaa soveltaa käytäntöön. Sanastovihkon pitäminen voisi olla monelle kannattavaa. Sanan kirjoittamisessa on pakostakin ajatus mukana ja siinä samalla voi sanasta tehdä vaikka jonkun oman hauskan tai hupsun mielleyhtymän, jolloin sana jää juuri sinun aivoihisi sinun itsesi luomin sitein ja tuloksiakin on todetusti odotettavissa. Oikeinkirjoitus saa myös samalla harjoitusta. Luokassa porukoita paljon tarkkailleena täytyy sanoa, että sanaston eteen tehty jatkuva työ korreloi erittäin positiivisesti tulevan menestyksen kanssa. Sanojen ylös kirjoittaminen sopii monelle, mutta ei sitä voi kaikilta vaatia: joukossamme on onnekkaita, joille moinen olisi pakkotyöhön verrattavaa toimintaa. Jokainen on itselleen rehellinen ja tunnistaa, tarvitseeko jatkuvaa kirjoitusharjoitusta tässä muodossa.
Sanastokortteja voi kirjoitella itselleen, englanti ja suomi vastakkaisille puolille ja jälleen sanasta voit vaikka piirtää itsellesi sopivan version ja koristella sen; se jää silloin paremmin mieleen. Kirjoita samalla vaikka sanan vastakohta kortille myös. Läpikäytävien korttien pinkka voi aluksi olla iso, mutta opettelun myötä jätät jäljelle vain ne kortit, joita ei vielä muista ja kehitys onkin heti käsin kosketeltavaa. Näin on opettelu-urakka myös jaoteltavissa osiin: ei kannata tappaa intoaan ja väsyttää itseään liian pitkällä opettelusessiolla; silloin tulokset eivät ole parhaat.
Tee opeteltavista sanoista tai rakenteista omia, joskus hupsujakin muistisääntöjä ja mielleyhtymiä. Niitä ei tarvitse kenellekään kertoa, mutta itse muistat ne luultavasti vaivatta, kun kerran itse ne keksitkin.
Jotkut oppivat liikkeen kautta ja sellaisenkin voit ehkä sanan seuraksi keksiä. Jälleen ne omat mielleyhtymät ovat tässä tärkeitä: eihän kenellekään voi sanoa, että ajattele juuri näin niin maailma pelastuu.
Voit kokeilla seuraavaa:
- Päätä opiskella sanoja toistuvasti silloin kun se on tärkeää.
- Opiskele vaikkapa lyhyemmät sanat ensin, niin mieli kohentuu, kun kehitystä näyttää tapahtuvan.
- Käy pitemmät sanat läpi ja katso, onko niissä tuttuja etuliitteitä ja sanaluokan osoittavia jälkiliitteitä. Voi olla, että jäljelle jäävä kantasana on jo tuttu.
- Oudommat sanat ainakin kirjoitetaan korteille asti, jolloin niihin on helppo keskittyä ja niitä on helppo käsitellä. Ei tarvitse väsyttää itseään liian pitkällä opettelurupeamalla: toistuva opettelu toimii paremmin.
- Tee vaikeammista sanoista oma lause, jota et unohda ja sana voi tulla siinä heti tutummaksi. Mitä hupsumpi lause on, sen paremmin sen muistat.
- Testauta osaamistasi sponsoreillasi (vanhemmillasi), veljelläsi, tyttöystävällä … paineita ei tässä onneksi ole.
- Aseta tavoitteesi sopiviksi: yksittäisen sanakokeen menestyksestä ponnistan kurssikokeen laajempiin kokonaisuuksiin. Baby steps! Liian suurta palaa ei kanna kerralla haukata. Pyssyypi näin hyvä fiilari hommassa.
Tässä tulee tärkein juttu: Sana- ja fraasivaraston laajenemisen paras takaaja on kuitenkin tutkitusti lukeminen: siellä ne sanat tekstissä asuvat ja elävät asiayhteys opettaa useimmat tuntemattomat sanat, kuten olemme jo todenneet. Etsi näköpiiriisi eritasoisia tekstejä, helpompia tekstejä voi lukea, koska koko ajan et halua pingottaa taitojesi äärirajoilla mutta niitä rajoja on koeteltava (jos vain katselee itselle tuttua sanastoa, kehitystä ei tapahdu) ja näin ollen luet myös tekstejä, joissa on sinulle haastetta. Tärkeää lukemishommassakin on sen jatkuvuus. Sanavaraston kehitys ei lukiotasolla ole koskaan mikään hetkessä tapahtuva yhtäkkinen ihmelaajeneminen: hyvä sanavarasto on kehittelyn ja kypsyttelyn tulosta. Päättäväisellä asenteella, josta et juuri tingi, homma kyllä onnistuu ja saat itsestäsi irti enemmän kuin luulitkaan.
Täällä on aivan ehdoton sanojen ja niihin liittyvien muiden sanojen visuaalinen sanakirja. Tee hakuja ja saat sanan merkitykset mind-mappinä eteesi ja värit osoittavat hienosti sanojen merkityssuhteita. Vie kursori sanan ylle ja merkitykset ilmestyvät näkyviin. Tänne on helppo uppoutua pitkiksi ajoiksi. Siis täällä.