
Viitataanko tuolla opiskelijoihin vai opettajiin vai ehkä molempiin? 🙂 Alla joitakin ideoita kursseilla toteutettaviksi (en ikinä totu opintojakso-käsitteeseen – ne ovat juutas KURSSEJA). Jos löydät tuolta jotain itsellesi ja opiskelijoillesi, laita palautemailia osoitteeseen maxx.perala (at) gmail.com .
- Ihan alkuun omakohtainen vastaus kysymykseen, jonka radiotoimittaja Marko Gustafsson kysyy haastateltaviltaan: “Oivallus, joka muutti elämäsi.” Iso kysymys, mutta lukio-opettajan urallani se oli, kun tajusin, etten MINÄ ole vastuussa opiskelijoiden oppimisesta. Oli aika, jolloin ajattelin, että toiminnallani saisin jopa ruosteisimmat koneiston rattaat toimimaan ja kulloisenkin opiskelijaryhmän soimaan kuin sinfoniaorkesteri. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se RIITTÄÄ, kun teen valmisteluhommat hyvin, vedän ammattitaidolla ja kokemuksella asiat luokassa (kokemus jalostaa esitykset/retoriikan suuhuni sopiviksi) selkeästi ja opiskelijaa arvostaen. Motivoin ja autan tarvittaessa, mutta tulee se vaihe, jolloin vastuuta oppimisesta ei enää kanna opettaja, vaan opiskelija itse. Tämä oli käänteentekevin hoksu omalla urallani. Nuori ope on idealisti, muuttuu ajan oloon realistiksi muttei toivottavasti liu’u (heittomerkki!) siitä enää kyynikoksi tai – Luoja varjele! – nihilistiksi. Näitä kaikkia olen tavannut eri tilanteissa. Noitalinna Huraa-yhtyeen sanoitusta muunnellen: “Pysy aina realistina, älä koskaan kyynisty. En tähän maahan lisää nihilistejä halua.”
- Lyömätön comeback, joka ei loukkaa ketään ja saa peräpenkin jengin taatusti miettimään, että uskoako vai ei. Vaatimus opettajalle on, että oma pokka pitää ja pitäähän se. Kun luokan perällä pölötetään omia ääneen tai vaikka kuiskaamallakin, sano luokalle, että opettajankoulutuksessa auskultoinnin vaativimpia opintojaksoja on Huuliltaluku. Sanoin opiskelijoille, että kaikki opettajat osaavat huuliltalukua ainakin kymmeneen metriin asti ja me emme vaan aina jaksa puuttua kaikkiin kaameuksiin, joita siellä luokan perällä sanotaan. Kun pidät naaman peruslukemilla ja tyylin matter-of-fact, opiskelijat eivät tiedä, uskoako vai ei. Toimii. Kokeiltu monta kertaa. Opettajan tärkein tehtävähän on kuulostaa uskottavalta.
- Good old LIITULAKU caper! Jos luokassasi on vielä liitutaulu (jolloin liituakin lienee tarjolla), kirjoita jotain liidulla taululle ja kuljeskele luokassa liitu kourassa ehkäpä vielä käyttäen liitukättäsi pointtisi vahvistamiseen. Kun sopivassa kohtaa vaihdat salassa liidun liitulakuun, laitat lakun näkyvästi suuhusi ja valittelet nykyliitujen huonoa makua, aina joku menee lankaan.
- Kurssien yhteistuotokset Olen yli kymmenen vuotta koonnut kursseilla annettujen kotiprojektien tuotokset yhteen ja niitä on täällä sivustolla. En tarkoita kotiaineita. Olen havainnut, että kun tehtävänannon yhteydessä sanotaan, että tuotos tulee muidenkin kuin open nähtäville, töiden taso yleensä kohoaa. Jos opiskelija ei halua nimeään esiin, laitetaan sitten NN. Olemme tehneet kollokaatio- ja idiomisanakirjoja, tiedekursseilla tiede-ensyklopedioita, yhteiskunnallisia kannanottoja, kulttuurikurssilla runokoosteita, kirje Greta Thunbergille, kannanotto COVID-ankeuteen, futurismitöitä, itku vai nauru-analyysiä (näistä olen ylpeä), laulujen nimien käännöksiä, Ihmisoikeuspuu, kirje MEPeille … Maikalle hiukan lisähommaa tuotosten kokoamisessa, mutta tulos on jotain pysyvää ja yhdessä tehtyä ja yhdessä tekemisen filosofiaa kannattaa ajaa läpi luokassa.
- ENA 4 yhteistuotos Presenting Finnish Society .
- Opiskelijat tekemään oppimateriaalia Tämä menee vähän päällekkäin edellisen kohdan kanssa, mutta vain osittain. Sen minkä itse kirjoittaa, oppii parhaiten. Netti on täynnä hyviä kielipläjäyksiä, kuten vaikka synonyymeja ja kun opiskelija naputtelee listan WORDiksi ja wordejä yhdistellään vielä isommiksi kokonaisuuksiksi, tulos on enemmän kuin osiensa summa. Jokaiselle jotain tehtävää ja äkkiä meillä onkin iso hyödyllinen tuotos. Toki opiskelijan tuotos on helppo pyytää vaikka Quizlet-muodossa. Lens-ohjelmalla voi tietenkin kopsata kaiken nopeasti (sorta defeats the purpose) naputtelemassa itse. No, matskun voi työstää vaikkapa Quizlet-korteiksi. AI tekee usein sekulia, mutta onhan sekin vaihtoehto.
- Projektityö, jolla on merkitys! Jos vaikkapa asialle omistautunut opiskelija tekisi moderneilla esitystyökaluilla esim. kielioppiasiasta SELKEÄN esityksen, videon tms., se toimisi sekä omana opinnäytteenä, että materiaalina muille. Hyväkin tutkielma/portfoliotyö jää helposti vaille huomiota. Käytännöllinen aihe hyvin toteutettuna jaettaisiin muillekin. Win-win. Asian kuulemma oppii itse parhaiten, kun sen opettaa muille. Siinäkin on projektivinkki: opiskelija/opiskelijaryhmä vastuuseen jonkun kielioppiasian opettamisesta opintojaksolla. Tai jonkun kappaleen käsittelystä. Learning by doing tai jopa earning credits by doing. 🙂
- Oppilaitoslisenssi Sanakirja.fi-ohjelmaan En ole ohjelman maksettu endorser, mutta onhan Sanakirja.fi ylivoimainen työkalu opiskelijalle monipuolisuudessaan ja asiantuntijuudessaan. Mukana käännöstyökalu ja oikoluku. Ajantasaiset työkalut on parempi ottaa ohjatusti käyttöön, kuin yrittää olla Espanjalainen Inkvisitio ja kieltää niiden käyttö. Entisessä koulussani lisenssi maksoi noin tonnin vuodessa, mutta paljon turhempaan voi koulun raha mennä, sanon vaan.
- Opettajille WordWall-lisenssi tai onko muita yhtä maineikkaita harjoitustentekoplatformeja? Oppilaitoslisenssi on kohtuuhintainen ja riippuu opemäärästä. Itsekin voi tietysti maksaa. Mielestäni lukio-opettajille tulisi olla tarjolla “firman puolesta” kunnollisia harjoitustentekotyökaluja, jotta opettajien luovuus pääsisi oikeuksiinsa. Quizlet tulee ainoana edes sinne päin toimivana ratkaisuna mieleen ja sekin on kankea ja rajoitteita käytössä tuntuu olevan.
- Opiskelijat työstämään oppimateriaalin tekstejä Tämä voisi olla jonkun kurssin yhteinen projekti tai tehtävä yksittäisille opiskelijoille (usein ryhmässä on niitä, joita jatkuva perusmyllytys ei motivoi tarpeeksi). Tekstit on helppo kaapata WORDiksi nykyään. Anna tehtäväksi tehdä siitä sanastolaajennuksia, lause lauseelta-käännöksiä, lisäharjoituksia tärkeästä sanastosta, mitä vaan – keksit varmaan itse vielä superimpia ideoita. Tulokset opelle talteen,kurssin nettipaikkaan näkyville ja PRESTO! – Meillä alkaa olla kaytettävänä oppimateriaaliin tuoretta omakohtaista lisää tuleviakin kursseja varten. Hyvä hyötysuhde. Anna opiskelijalle krediittiä tällaisesta hyvin tehdystä projektityöstä, niin motivaatio säilyy. Periaate on siis, että opiskelijan tekemä materiaali hyödyttää myös muita. Tällaisessa työskentelyssä Sanakirja.fi ja Chat GPT ovat suurimpia ystäviämme! How do you like them apples?
- Voit kopioida täältä sivuja, sivujen osia, tiedostoja, linkkejä, huomioita jne. maalaamalla ja CONTROL + C:llä ja liittää ne omaan kurssisuunnitelmaasi omille opiskelijoillesi. Kerro kuitenkin lähde. Tässä tietenkin kana vähän opettaa munaa ja computer savvy muna osaa hommat jo ennestään. Kuhan varmistan.
- Anna kurssille NIMI Case in point: Mulla oli kolme ykkösten rinnakkaisryhmää – ENA 1/2.1, 1/2.2 ja 1/2.3 ja niillä yhteensä sata opiskelijaa. Alkoi olla välillä työlästä erottaa ryhmät heti toisistaan. Otin Harry Potterista nimet ryhmille: Gryffindor, Hufflepuff ja räväkin ryhmä halusi olla Slytherin‘. Koko ajan puhutaan yhteisöllisyyden puutteesta lukiossa ja sitä yhteisöllisyyttä voi luoda tämmöisillä pienillä jutuilla. Eikä tarvitse olla kysymys tällaisesta jättisakista – anna ryhmilllesi nimi ja annat niille luonnetta.
- Aplodit tunnin lopuksi Harvoin tunti on täydellinen, mutta tavoitteet on ehkä suurin piirtein saavutettu ja sehän on jo suuri juttu. Päätän usein tuntini näin nimeten: Let’s reward ourselves with a big hand for a job well done! Sitten taputetaan. Mukuloille tulee tunne, että tämä minunkin suoritukseni saa muiden mukana arvostusta, vaikken aivan ässä vielä enkussa olekaan. Jos opiskelijan päivässä on tällainen tunti, jolloin lukiolainen voi odottaa aplodeja, hän saattaa jopa odottaa tuntia.
- Etsi oma tapasi osoittaa arvostusta opiskelijalle Tässä yksi tapa lopettaa tunti. Tämä on muotoutunut tavaramerkikseni vuosien mittaan ja on kaverilta matkittu, kuten niin moni asia tässä maailmassa. Here goes: “I love you all and NOW … (merkitsevä ainakin sekunnin taidepaussi etusormi ojossa) … get outa my sight!” Jääpi mukuloille hyvä fiilari tunnista ja tulevat mielellään takaisin seuraavalla kerralla. Shoutahan tämä opetusduuni paljolti on. Tee oma versiosi / Etsi oma tapasi. Jos jotain olen pitkän uran aikana oppinut, se on, että osoita arvostusta ja kiinnostusta opiskelijan suuntaan. Jokainen meistä etsii tähän itselle sopivat tavat. Opettajainhuoneesta lähtiessäni huikkasin usein kollegoille: “It’s showtime!” (samanaikaisesti tietenkin tarkistetaan, että onhan housujen vetskari kiinni). Vaihtoehtoisesti voit hyräillä Queenin Show Must Go Onia. My make-up may be flaking, but the smile still stays on.
- Luokkahuoneen psykologiaa Artikkelini Miten saan opettajan toimimaan haluamallani tavalla on suunnattu opiskelijoille ja soisin sitä heille jaettavan, mutta opettajalla on tietenkin avainrooli kaikessa ja tyytyväinen maikka kääntyy aina koko ryhmän hyvinvoinniksi. Te opettajat tämän kaiken tietenkin tiedätte, mutta joskus voi opiskelijaa muistuttaa siitä, että hekin voivat toiminnallaan varmistaa hyvän ja jopa motivoivan fiilarin tunneilla. Opettajakin on vain ihminen. Sleepy Sleepers – Syö lanttuva: “Min en oo mikään pukki ! Minä oon tavallinen ihminen !” 🙂
- Musiikkia tunneille Itse musamiehenä en olisi pysynyt järjissäni luokan edessä ilman musaa tunneilla. Omat Spotify-soittolistat ovat mulla soineet vuosikaudet kaikilla tunneilla. Klasaria, jazzia, mutta myös muuta tilanteen mukaan. Ei suomenkielistä – mukulat alkavat kuunnella sanoja liikaa. My class , my rules! Oon soittanut kullekin ikäluokalle läpi jossain vaiheessa Miles Davisin Kind of Blue-levytyksen eli eniten myyty jazz-albumi kautta aikojen. Kyllähän siinä mukuloiden pupillit sinkoilevat vasemmalle ja oikealle että voiko tästä tykätä, mutta kun se tulee maikalta, niin ainakin salaisesti voi tykätä. Itse olen kyllästänyt opiskelijat Oscar Petersonin pianojazzilla ja näenhän minä, että pulpetin alla jalka vipattaa, vaikka opiskelijalla muuten pokka pitää. Muita ikisuosikkeja luokassa ovat Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, CCR, Dire Straits, Aerosmith, Cat Stevens, Oscar Peterson ja monet muut. Roger Whittakerin Swaggy oli piisi, jonka abi halusi minulta mp3-muodossa itselleen “jotta voi lukea läksyjä kotona” kun oli kuullut sitä niin paljon enkuntunneilla. Kaikenlainen musiikkiin liittyvä toiminta menee mukuloille läpi. You’re the boss!
- Parhaaksi osoittautunut työtapa? Uskokaa tai älkää, alleviivausmoniste (IN 7 KEY), jossa kappaleen suomennettuja fraaseja pyydän etsimään tekstistä ja kirjoittamaan ihan kynällä paperille. Kaikki säädyt ryhtyvät toimeen ja kaverinkin kanssa voi työskennellä. Tulee sitä paljon puhuttua omin kätösin kirjoittamista. Tietysti nykyään tästä on mulla on-line-versio eli voipi täytellä halutessaan näppikselläkin. Testaa mitä opetat, joten sanakoe tulee fraasilapun sisällöstä. Oppimateriaaleissa on tietenkin maailman sivu ollut fraasinetsintää ja phrase hunttia, mutta ei tässä laajuudessa. Ajan puitteissa kävin näitä sitten läpi tykiltä vielä laajentaen lisää (ks esimerkki) . Tähän ei nykynuorisolla enää tahdo sinni riittää. Että kuunneltaisiin sitä asiantuntijaa siellä luokan edessä. Tämä keskittymiskyvyn puute oli mulle opetusuran loppupuolella tosi suuri pettymys ja vei makua koko hommasta. Mihin maikkaa enää tarvitaan, kun hänen tietämystään ei juuri jakseta kuunnella. Kielioppien kanssa sama homma. Yhtään pitempi kielioppikatsaus sai porukat käymään suunnilleen “kylmän kalkkunan” läpi. Mutta siis alleviivausmoniste joko tunnilla tai sitten kotiin oli menestyksekkäin metodi. Kollegat sanoivat samaa.
- Opiskelija käymään kunnolla läpi Maxxin sanastosivua Ryhmissä on, kuten jo yllä olen todennut, usein niitä, jotka kokevat olevansa tosi osaavia tai muuten vaan tavanomaisen tekstikappalemyllytyksen yläpuolella. Lavia haluavat, mutta useimmiten eximiaan kapsahtavat. Anna heille avoimia projekteja. Pyydä heitä menemään Maxxin sanastosivulle. Siellä on pilvin pimein kaikenlaisia koonteja ja katsauksia niin opiskelijoille, kuin opettajillekin.. Tehtävänä voisi olla vaikka jonkun sortin oppimispäiväkirjan pitäminen kun opiskelija ajan kanssa käy läpi sivun tarjontaa. Tai sitten opiskelija voi itse päättää, mitä tuotosta hän haluaa opettajalle tarjota sivuston materiaaleihin perustuen tai niistä inspiroituneena. Lahjojen vajaakäyttö on kovin yleistä ja itseä motivoivilla projekteilla voi olla suurikin vaikutus. Oma vapaus yleensä auttaa tuotosta eteenpäin. Sopii tietenkin myös yläkoululaiselle, mikseipä avoin tuotos ei sopisi.
- Yläkouluissa on enkunosaajia, joille ei oikein OPSin materiaali riitä. Mikä neuvoksi? Yllä tarjoan sanastosivuani omaksuttavaksi. Yläkoululainen voi myös suorittaa lukion enkun opintojaksoja jo yläkouluaikana. Sehän on vaan sopimiskysymys. Lukiossani yritimme haalia opiskelijoita mahdollisuudella suorittaa ysiluokan aikana ENA1. Annoin opiskelijoille ohjeet itsenäiseen suorittamiseen ja pidin lukiolla loppukokeen aikanaan. Kirjallinen todistus opiskelijalle suorituksesta. Lopetimme homman kun opiskelijat menivätkin sitten muihin lukioihin todistus kourassaan ja meikä oli tehnyt hommat opintojakson eteen. Nyt ENA1 on 1 op ja ENA 2 on 3 op, mutta ei niissä ole mitään, mitä taitava yläkoululainen ei osaisi suorittaa. Materiaalitkin saatavana sähköisinä lisensseinä. Voihan oman yläkoulun opekin vastaanottaa suorituksen.
- “Pojille ei ole materiaalissa oikein mitään” Tuttu virsi. Pyydä peräpenkin poikia nimeämään ammattilaissarjojen joukkueet tai anna heille tutkittavaksi jalkapallosanasto (no, nämä kuuluvat tietenkin KAIKILLE). Onko ryhmässäsi se ylimielinen, näemmä työnteon yläpuolella oleva tyyppi (en hane eller en hona), joka luulee osaavansa suurestikin enkkua? On tietenkin. Anna hänelle tämä sanastoharjoitus ja seuraa opiskelijan ilmeitä: Sesquipedalian brain-teasers! (Jatkomateriaali: English proverbs – Study these first … and then try your hand with the sesquipedalian versions of those proverbs (Quizlet) – C1/C2 command of English required)
- Suullisia materiaaleja tunneille Paljon erilaisia suullisia jutskia täällä. Vedätkö Suullista kurssia? Valmiita kokonaisuuksia tunneille: All talk! Topics for Finns to talk about!
- Omalle ryhmällesi yhteenkuuluvuutta pitäisi aina löytää. Oon tehnyt kakkosvuonna (kun tuntevat jo toisiaan) valvontaryhmälle positiivisuusharjoituksen. A4:lle kaikkien nimet ja jokainen kirjoittaa jokaisesta muusta positiivisimman kommentin, jonka hänestä voi sanoa. Minä kerään laput ja koostan iltasella jokaiselle koonnin, jossa on tyypille kaikkien muiden hänestä antamat kommentit. RO:ssa aikanaan jaetaan laput kouraan. Toinen tehtävä mahtui vielä lapulle: Jatka lausetta Minä osaan … Olen kuullut nimittäin, että kovin moni nuori ei koe olevansa hyvä missään niin että jos kysytään, että missä olet hyvä, vastaus on usein, että en missään. Minä osaan … sitä vastoin tuotti parempia tuloksia ja yllättäviä taitoja nuorisolta löytyi. Ryhmänohjaajan nimi on tietenkin mukana myös eli tuolla on Maxxin saama palaute.
- Voimapiisejä ryhmänohjauksiin On paljon muitakin, kuin vain We Are The Champions, heh! Teillä nuoremmilla maikoilla on tietenkin oman sukupolvenne aarteita tiedossa, mutta tässä Maxxin näkökulmaa.
- Tavoitteellisuutta ryhmällesi. Kun luokkakuvat tulevat, olen kuvankäsittelyohjelmassa piirtänyt kaikille ryhmäläisilleni ylioppilaslakin päähän. Käsivaralta piirtäessä niistä tulee joskus hassuja, mutta ei haittaa. Kuvaan sitten teksti, että MISSION 2028 tmv. Kuvan olen lähettänyt koteihin ja opiskelijoille itselleen ja kotiluokan oveen laittanut myös. Tavoite on tietenkin, että opiskelija näkee itsensä ylioppilaana ja kehittää nälkää päästä tuohon tavoitteeseen.
- Projekti-ideoita kursseille. Testattuja ja toteutettuja
- Lusmuilun lyhyt oppimäärä Kaikkia ottaa vääjäämättä pannuun välillä. Itselle tämän artikkelin kirjoittaminen oli katarttista ja suosittelen muillekin. Mistä muualta aloitteleva lusmu saa vinkkejä lusmuilu-uralleen? Improbaturistako? 🙂
- Välillä luokan edessä otti päähän nimbal gauhiast, että tämän artikkelin kirjoittaminen oli välttämättömyys itselleni. We’re onto you, you SLACKER you!
- Projekti-idea: Opiskelijat tekemään Quizlet-kortteja, joissa suomenkielinen kappaleennimi ja esittäjä käännetään enkuksi tai päinvastoin. (Tyyliin: Pehmoaino – Haluun takas mun perhoset / Softyaino – I want my butterflies back tahi Exodus – Black list / Toinen Mooseksen Kirja – Musta lista) Mukulat saavat vaikka esitellä nykyhittejä tai mitä vaan ja maikka voi ujuttaa väliin omia suosikkejaan ( Nykyinen tilanne – Riko sääntöjä / Status Quo – Break The Rules) Sitten vaan testailemaan käännöstaitoja. Fun will be had by all. Tässä malliksi omien opiskelijoideni tuotos.
- Tekoäly ystäväksi. Olette jo varmaan valovuosia nettisetää edellä tekoälyn soveltajina, mutta idea tämäkin: Opiskelijoille tehtäväksi kirjoittaa tekoälylle prompti tehdä pieni short story vaikkapa Harry Potteriin tmv. liittyen (Hunger Games, DC Comics, mitä nuoriso harrastaakaan …). Tulokset kootaan yhteen ja yhtäkkiä meillä onkin opiskelijoita kiinnostava lukemisto. Tässä esimerkki promptista: “Write me a short story in the style of J.K.Rowling in which Harry, Hermione and Ron (H and R are an item and are dating) go to the village pub on a Saturday night. Ron has one drink too many and starts ogling other women. Hermione becomes jealous, pours a pint on Ron’s head and leaves dramatically. Harry and Ron are left to ponder the difficulty of life in a relationship.” Tässä tulos: Ron is taught a lesson (Author: Chatty Gepetto)
- Ylppäreissä tapahtunutta: Flikka oli tekemässä äikän ylppäriä ja oli mennyt semmoiseen henkiseen lukkoon päivän aikana, että hänet siirrettiin ihan yksinään pieneen tilaan koetta tekemään, kun oli mahdollisuus moiseen. Minut laitettiin valvomaan häntä. Katselin siinä tilannetta ja mitään ei oikein tapahtunut – kokelas katseli eteensä tyhjä katse silmissään. Tunsin kokelaan ennestään monilta enkunkursseilta ja olin huomannut, että hän istui takapenkissä yksin ja vakavana kursseilla. Kokelaallehan ei saa puhua juuri mitään kokeen aikana – tiedän – , mutta sanoin hänelle silti, että tiedän kyllä että sulla on ollut vaativa lukioaika ja hankaluutta on ollut, mutta onko tää viimeinen koe mikä sulla on – joo- ahaa . Mitäs jos painettais tämä äikkä läpi, niin voitaisiin katsoa eteenpäin ja aloittaa se lukion jälkeinen elämä ehkä uusilla spekseillä. Kokelas mietti hetken ja ryhtyikin hommiin. Äikkä meni läpi, ylioppilaaksi tultiin ja lakkiaisissa kättelimme. Kaupungin yössä pari vuotta myöhemmin törmäsin flikkaan ja iloinen nauru soi, poikaystävän kainalossa oli ja opinnot käynnissä. Hän oli aivan eri ihminen kuin lukioaikana. En tietenkään mitään kunniaa hänen tilanteestaan ota, mutta pienellä sääntörikkomuksella olin sysännyt hänet kriittisellä hetkellä toimimaan ja se kannatti. Tuli itsellekin hyvä mieli. Että tämmöinen tapaus.
- Tee yleensäkin opettajana OMA JUTTUSI. Karmaiseva esimerkki omalta auskuajaltani. Seurasin alakoulussa auskuohjaavani pohjatunnin, jonka jälkeen minun oletettiin pitävän samoista asioista tuntituokion eri porukalle ja vain välitunti välissä. Kirjasin tarkasti ylös ohjaajagurun taulutyön ja koitin sisäistää hänen retoriikkansa välitunnin aikana. Kun oma tuokioni sitten seuraavalla tunnilla tuli, koitin muistella tarkasti, miten ohjaava edellisellä tunnilla oli saanut muksut hyvin mukaan asiaan ja mihin kohtaan taulua hän nyt piirsikään minkä asian jne. Eihän siitä meinannut tulla mitään. EI TIETENKÄÄN! Meillä kullakin on oma juttu ja oma lähestyminen mihin tahansa asiaan ja se on paras tapa hoitaa opetushommat: omalla tavallasi. Hyvistä projektivinkeistä tai opetusohjeista voit ottaa itsellesi ne osat, jotka toimivat SINULLE. Jos kymmenestä kohdasta kolme natsaa sinulle, so be it. Apropå, tuon auskutuokion jälkeen ohjaavani sanoi minulle: “Taidat olla semmoinen showtyyppi.” Loukkaannuin muka mokomasta summauksesta yhden vartin pituisen näytteen perusteella, mutta sehän osoittautui tietenkin tarkkanäköiseksi havainnoksi myöhemmän opettajapersoonallisuuteni suhteen. Showmies mikä showmies. What can you do? 🙂 Minkälainen ope sinun pitäisi olla? Ei mikään muu kuin OMA ITSESI! Be yourself! Nobody else can be you as well as you can! Lainattua viisautta tietenkin, mutta totta.
- Muisto yläkoulun ruotsinopetusajoiltani: Mulle annettiin iso 24 oppilaan ryhmä, jolle opetin sekä englantia, että ruotsia samana vuonna. Näimme toisiamme siis aika paljon. Ruotsiahan noihin aikoihin opittiin yläkoulussakin, kun sitä oli 3 tuntia viikossa läpi yläkoulun. No, kun annoin porukalle jotain ruotsinläksyä, ehkä jotain, missä piti hiukan ruotsia kirjoittaa, sain luokassa läpi semmoisen jutun, että KAIKKI lukivat ääneen luokassa omalta paikaltaan sen mitä olivat saaneet aikaiseksi. Joillakin se oli oikein hyvää ja joillakin hädin tuskin jotain vähäistä hätnäppää ääneen sanottua – jotain kumminkin. Aina oli tuloksena raikuvat aplodit jokaiselle luokan tyypille. Kaikille taputettiin oikein kunnolla. Oppilaat huomasivat, ettei täydellisyys ole ainut ominaisuus, joka “RIITTÄÄ”. Oli tämmöinen inhimillinen puoli. Luokkaan saatiin hyvä henki. Nyt mietin, että miten ihmeessä mää sain tuollaisen menettelyn aikaan? Nuori mies olin itse tietenkin, mutta kyllä siinä oli sitä oppijan kunnioittamista eikä mun näkökulman tai edes opittavan asian vaatimista. Nykyään ei ole kolmea viikkotuntia eikä oppilaiden motivaatio ole ruotsin suhteen entisensä. Nostankin hattua kaikille ruotsinopettajille perukouluissa ja lukioissa. Kyllä saisi Pohjola-Norden tai muu kylddyyriseura maksaa koko maan ru-opeporukan viikonloppuristeilylle, kun jaksavat ruohonjuuritasolla toista virallista kieltämme kannatella. Ei mulla muuta.
Pilvi Kirppu: “testataan samaa kurssin alussa ja kurssin lopussa”
“Tarkistan juuri vanhan opsin ENA5-kurssin kielioppikokeita, kerrankin erityisen tyytyväisenä valitsemaani taktiikkaan: kun kyllästyin siihen miten huonosti tosi hyvätkin opiskelijat on tähän asti kurssin kieliopissa menestyneet, teetin viime kurssin opiskelijoille ensimmäisellä oppitunnilla samantyyppisen kielioppitestin jolla testaan heitä kurssin lopussa (artikkeleita, genetiiviä, epäsäännöllisiä yksiköitä ja monikoita, välimerkkejä, isoja alkukirjaimia jne.), sellaisilla saatesanoilla, että nää asiat yleensä luullaan osaavan, ja siksi näitä ei usein viitsitä opiskella kurssin aikana kunnolla, joten nyt mä näytän teille mustaa valkoisella miten hyvin te nää OIKEASTI osaatte.
On nimittäin eri asia olla kuullut ja nähnyt kielioppisääntöjä kuin osata soveltaa niitä omassa kielenkäytössä, ja jostain syystä englannin itsearvioinnin suhteen opiskelijat on usein vähän turhankin positiivisia (mikä on siis outoa sinänsä, melkein missään muussa oppiaineessa ei ole niin paljon harhaluuloja omasta osaamisestaan kuin enkussa, ei edes äidinkielen yhdyssanasäännöissä). Se toinen ääripää on sitten luulla ettei osaa yhtikäs mitään, vaikka viestisikin ihan tehokkaasti, mutta se keskitie tuntuu puuttuvan.
No, tarinaa jatkaakseni: tähänastisella kokemuksella osasin jo aika hyvin arvata arvosanajakauman: keskiarvo oli jotain kutosen paikkeilla, kukaan ei saanut yli kasia. Jaoin testit takaisin ja totesin, että nyt nää asiat sitten opetellaan. Opiskelijat ottivat kokeet takaisin vähän hämillään ja naureskellen huonoille arvosanoilleen (“Mä en oo ikinä saanu kutosta enkun kokeesta!”), mutta sitoutuivat asioiden opiskeluun.
And lo and behold, täällä on monessa paperissa osattu vähintään ysin tasoisesti. Ne kuunteli mua! Jos suinkin jaksan, tää ois varmaan loistava taktiikka mille tahansa kurssille. Tää nyt sattui olemaan erityisen kinkkinen pilkunviilauskurssi, mutta miksei tätä voisi soveltaa vaikka sanastoonkin. Opettaja vois itseään säästääkseen tarkastuttaa alkutestit opiskelijoilla itse, joten korjausmäärä ei kasvaisi. Enemmän konkretiaa, enemmän vastuuttamista, kaikki hyötyvät?”
Käytin uuden jakson alussa samaa metodia, mutta sisällytin alkuun ja loppuun itsearvioinnin kurssin kielioppiasioista ihan vain aiemman englannin opiskelun perusteella (miten hyvin osaat seuraavat asiat / tiedätkö mistä puhutaan; pystyi myös vastaamaan EOS). Aluksi siis oma ‘veikkaus’ / tieto miten hyvin osaa kys. kielioppiasiat, sitten esimerkkitehtävä jokaisesta aiheesta / kysymyksestä, sitten jälki-itsearviointi.
Alkuarvioinnin jälkeinen muutos näkyi, kun oli tehnyt tehtävät. Joten positiivia kokemuksia omien lukiolaisten kanssa myös itsellä siinä mielessä, että meidän tuli yhdessä todettua, etteivät esim. juuri yks. ja mon. tai artikkelit ole aiheina läpihuutojuttuja
Jopa ne yleensä kaikkitietäviksi englannin suhteen julistautuvat myönsivät ensimmäisten joukossa että opittavaa on![]()
Enni Eskelinen: ENA 4 True crime podcasts
ENA 4 True crime podcasts
Listen to one of the podcasts on the list and create a poster in which you present the case in English using Canva
Think of a news report:
what
where
when
who
why
You can also rate your listening experience with a five-star rating
interest 1-5/5
blood and gore 1-5/5
/some other category you come up with
You will introduce the cases to each other during revision lesson
Podcasts to choose from:
Crime Junkie – BWBRSA: Online Scams (no murders)
Psychopedia – Dollhouse of Death (technically no murders)
Psychopedia – The Man in the Red Bandana (heroism)
Serial Killers – Mary Bell: England’s Youngest Female Killer (murder)
Dateline NBC – The Secret in the Black Rock Canyon (murder)
Crime Junkie – Jennifer Pan (murder)
Crime Junkie – INFAMOUS: Highway 20 (potential serial killer)
© Enni Eskelinen
ONKO SINULLA HYVIÄ IDEOITA, JOITA HALUAISIT JAKAA YHTEISÖLLE? MAILIA OSOITTEESEEN maxx.perala (at) gmail.com, NIIN LAITETAAN TÄNNE. 🙂
