Opiskeluohjeet, joilla sinustakin tulee Einstein!

Oli pakko laittaa tuollainen vetävä otsikko. Eihän autuaaksi tekeviä pettämättömiä ohjeita olekaan, mutta kun funtsimme asiaa hiukan, pääsemme kyllä nauttimaan konkreettisesta kehityksestä.

Ennen kuin mennään konkreettiselle tasolle kielen eri osa-alueiden harjoittelemiseen, on otettava esiin henkinen puoli. Niin monta asiaa maailmassa ratkaistaan oikealla asenteella. Jos vaikkapa onnellisuuden sanotaan olevan asennekysymys, niin kyllä se kielenoppimisessakin on aivan avainasemassa. Asenne on onneksi valintakysymys ja tärkeä valinta se onkin. Päivittäin näen opiskelijoita,  joiden enkku huitelee arvosanassa yhdeksän, mutta ruotsin kursseilla tuo arvosana kääntyykin yhtäkkiä ylösalaisin. Samantyyppiset oppiaineet kyseessä ja opiskelija tekee siinä vaikeammassa hyvää tulosta ja helpommassa kämmää. Asenteesta siinä useimmiten on kysymys.

Asenne voidaan muuttaa nopeastikin, mutta se toinen peruskivi on vaikeammin muutettavissa, tosin sekin on mahdollista ja nyt puhumme tietenkin motivaatiosta. Jos opiskelija näkee omalta kannaltaan asian tärkeyden ja merkityksen, sen jälkeen ei kovaa puurtamista enää olekaan, on vain päämäärätietoista toimintaa asetettujen tavoitteiden suunnassa. Zen-filosofit ovat tämän asian tienneet aina: “Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu.” Toisin sanoen, kun opiskelija ymmärtää tavoitetaitojen merkityksen omakohtaisesti, hän näkee opettajansa uusin silmin: luokan edessä onkin tyyppi, joka puhuu asiaa. Hän on tosin ollut siinä aina, mutta opiskelijan ja opettajan välissä usein häilyvät asenne- ja motivaatio-ongelmat ovat saattaneet haitata oppimista tai estää sen kokonaan.

Sudenkuopat, jotka pitäisi jokaisen tunnistaa ja mahdollisuuksien mukaan välttää, ovat tässä: tuijotetaan liikaa kursseista saataviin arabialaisiin numeroihin. Kurssien arviointihan on vain yksi keino luoda edes jotain järjestystä englannin opintoihin. Ei meikäläisiä kurssiarvosanoja kukaan maailmalla ymmärrä. Arabialaisia numeroita enemmän merkitsevät taidot niiden takana. Omista taidoista tulee opiskelijalla ITSELLÄÄN olla realistinen käsitys. Omien tuotosten arviointi tulee kehittyä jo lukioaikana, sillä kouluajan jälkeen sitä arviointia ei juuri muualta tule ja isotkin tuotokset pitää saada tehtyä omaehtoisesti ja vieläpä laadukkaasti.

Toinen yleinen sudenkuoppa on kursseilla kehittymättömyys. Tullaan enkunurssille, kun sinne on helppo tulla, koska kieltä osataan jo. Kurssi istutaan ja saadaan se läpi. Olennainen kysymys kuitenkin kuuluu: Miten olet KEHITTYNYT kurssin aikana? Miten kielitaidon tärkeät osa-alueet ovat kehittyneet omalla kohdallasi kurssin aikana? Mitä uusia työkaluja kielitaitosi kehittämiseen olet kurssilla saanut? Tehottomuus taitojen kehittämisessä on valitettavan yleinen oireyhtymä, jota voidaan onneksi aktiivisella asenteella ja määrätietoisella otteella lieventää huomattavasti. Kaikki säädyt muistavat, että ei riitä, että raahaa luunsa tunneille; täytyy tehdä tunneista itselle merkityksellisiä ja siitä on jokainen opiskelija itse vastuussa (opettaja on “vain” muutosagentti, eli toimija, joka luo oppimistilanteita). Se, joka tekee, kehittyy. Se, joka kehittyy, menestyy.

Kun olemme tässä viilanneet sekä asenteen, että motivaation kohdilleen, voimme siirtyä itse asiaan eli tehokkaiden opiskelumenetelmien käsittelyyn.

Opiskelijan kannattaa tosiaan kehittää kielitaitoaan lukioaikana, sillä seuraavissa oppilaitoksissa keskitytään kunkin erityisalan kieleen ja silloin hyvä pohja kohdekielessä on kultaakin kalliimpi.Englanti on tieteen kieli ja on hyvin todennäköistä, ettei tenttikirjaa löydy suomen kielellä. Alan kuin alan perusteokset ovat luultavimmin englanninkielisiä ja silloin ei opiskelijalla ole enää aikaa mitään perussanastoa etsiskellä. Siksi hyvä sanavarasto on jatko-opinnoissa kallisarvoinen. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kieltenkurssit keskittyvätkin usein tekstinymmärtämiseen. Tutkimusten mukaan opiskelija, jolla on laaja sana- ja fraasivarasto ja joka osaa niitä myös käyttää, pärjää kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Tämä on tärkeä asia oivaltaa jo lukiovaiheessa: siis iso sanaston ja fraasien opetteluvaihde silmään.

Toinen tärkeä kielenosaamisen alue, jota opiskelijat minulle raportoivat tarvittavan, on suullinen kielitaito. Suomalaisten helmasynti tahtoo olla puhumattomuus ja liian suuri itsekritiikki puhumisen suhteen. Pidä kuitenkin mielessäsi, että maailman laajimmin puhuttu kieli ei ole mandariinikiina, vaan bad English, joten kun tiedämme, että tässä maassa englanninosaamisen taso on maailman huippua, ei meillä ole hätäpäivää suullisen tuottamisen kanssa. Ei maailmalla täydellisyyttä tarvita. Esimerkki: Marokon-matkallani laukut menivät aivan väärään maahan ja niiden saaminen kesti monta päivää. Taksikuskille piti selittää tilanne niin, että hän varmasti ymmärtäisi. Siis näin: ”We come Monday, now Thursday, no luggage!” Ei tuo ollut eleganteinta englantia, mutta viesti meni silti hyvin perille.

Suullista kielitaitoa harjoitellaan nykyopetuksessa joka tunti jollain tavoin ja kaikki parityöskentely ja muut annetut suulliset tehtävät kannattaakin hyödyntää kunnolla. Kun sinä puhut, kaverisi kuuntelee ja sitten päinvastoin. Sekä puhuminen, että kuullunymmärtäminen saavat siis koko ajan harjoitusta. Tämän vuoksi emme luikertele puhetehtävästä pienimmällä mahdollisella vaivalla, vaan laajennamme sitä mahdollisuuksien mukaan – onhan kyse vapaasta ja mieluisasta harjoittelusta. Jos luokassa keskustelut näivettyvät, maikka voi vaikka huonolla säkällä antaa kielioppia tilalle tai muuta hiljaista mietittävää. Kyllähän pölötys aina kieliopin vatkaamisen voittaa.

En 8-kurssi on nykyään kokonaan suullinen kurssi, ja se kannattaa ehdottomasti sisällyttää opinto-ohjelmaasi. Kurssista saat myös ilmaisen todistuksen suullisesta kielitaidostasi ja sellainen on nuorellakin työnhakijalla hyvä olla.

Toistaiseksi olemme todenneet sanaston/fraasien opettelun sekä suullisen kielitaidon tärkeyden. Entäs kuuntelu ja kirjoittaminen? Kuullunymmärtämisharjoitukset ovat itse asiassa aika keinotekoisia. Miksi? Tapaus luokasta selvittää asian: Opiskelijalla syttyi lamppu päänsä päällä kesken kuuntelutunnin ja hän siitä viittaamaan yhtä innokkaasti kuin alakouluaikoina (Mihin se ’Ope! Ope! Minä tiedän!’ jäi?) ja saatuaan puheenvuoron esitti kuningasajatuksensa: Olisi tosi hyvä, jos voisimme myös NÄHDÄ puhujan, eikä vain KUUNNELLA hänen ääntään. Sanoin opiskelijalle, että loistava idea, näinhän asian tulisi tietenkin olla. Seuraavaksi piti jotenkin ryhmälle perustella, miksei kuunteluja toteuteta näin ja eihän siinä maikalle juuri muita perusteluja jäänyt kuin todennäköinen epätasa-arvo AV-välineiden kohdalla eri kouluissa.

Elämme toisaalta suuren (opetus)teknologisen kehityksen aikaa, joten koska tykit ja älytaulut löytyvät useimmista luokkahuoneista, tämä kvanttihyppy uudenlaiseen kuullunymmärtämiseen voisi olla ajankohtaisempi kuin ennen. Sähköiset ylppärit tuovat mukanaan uusia kuullunymmärtämisen muotoja ja kun opiskelija ylppäreissä tekee kuullun ymmärtämistä  koneella luurit päässä, kuva ja ääni yhdistyvät luontevasti.

Netistä löytyvät YouTube-videot ja muut videot ovat juuri tätä Uutta Kuuntelua. Puhe ei ole studioenkkua ja puhujan voi usein nähdä. Jos on vaikeaa, voit kuunnella uudestaan. Kuuntelutaidon kehittymiseen aina tarvita tehtäviin vastaamista. Itse asiassa se kehittyy enemmän juuri tällaisessa omaehtoisessa harjoittamisessa. Esimerkkinä tässä toisaalla sivustollani kurssimateriaalien alaisuuteen etsimäni nettivideot, vaikkapa ProFiles 1 Text 11 Suomiaiheita. Laajentamalla tekstin asiaa näillä videoilla viisastut itse edelleen ja kuuntelutaitosi saa sitä elintärkeää harjoitusta.

Kuullunymmärtämisen kohdalla laaja sanavarasto pääsee oikeuksiinsa: tuttu sana tunnistetaan luultavasti kuultunakin mutta outo sana on arvoitus, vaikka sen Stephen Fry ääntäisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Tämän takia opettelemme siis tärkeimpänä duuninamme koko ajan paljon uusia sanoja ja myös niiden ääntämyksen, jotta saadaan paukkuja kuunteluun. Totean vielä kerran, että sanaston laajentaminen vie eteenpäin kaikkia kielen osa-alueita. Julmassa Maailmassa useimmiten näemme henkilön, joka meille puhuu ja jos olemme hänen kanssaan kasvokkain, voimme jopa pyytää henkilöä toistamaan sanomansa. Tätäkään ylellisyyttä ei kuunteluharjoitteissa ole, joten miellämme ne harjoittelumuodoksi. Onneksi Julmassa Maailmassa ei ole koulumaailman jäykkää säännöstöä. Siksi käytämme lukioajan kaikki mahdollisuudet tehokkaasti – ne antavat niin paljon lisäpotkua ja pohjaa koulunjälkeiseen elämään. Oho! Nyt tämä lipsahti niin yleisen liturgian puolelle, että palaammekin asiaan. Seuraava kappale esittelee vielä yhden kielenkäytön tavan.

Kirjoittaminen on aika hyvä kielitaidon mittari, jos siihen on paneuduttu ajan kanssa. Ylppäreissä kolmasosa pisteistä jaetaan pitkällä kirjoitelmalla. Kaikenlainen kirjoittaminen on mitä parasta kielitaidon harjoitusta, sillä jokainen lause, jonka kirjoitat, harjoittaa lauseenmuodostustaitoa ja vie sitä aina vain enemmän automaation tasolle ja sitähän me ajan oloon tavoittelemme: tilaa, jossa voi tuottaa kieltä vapaasti eikä kielioppi enää koko ajan pyöri päällimmäisenä mielessä. Voit keskittyä sisältöön.

Kirjoittamisen ei suinkaan tarvitse merkitä 150 – 250 sanan kirjoittamista annetusta otsikosta. Aina kun kirjoitat yhden lauseen, kaikki tärkeät asiat ovat saaneet harjoitusta. Lauseista tulee virkkeitä, virkkeistä kappaleita ja kappaleista kokonaisia tekstejä. Kaikki kuitenkin palautuu lauseeseen. Toteamme siis, että kaikenlainen kirjoittaminen on hyödyllistä: oppikirjoissa on pieniä kirjoitustehtäviä, ehkä kappaleen mittaista tuotosta pyydetään. Sen verran tekstiä kyllä saa aikaan kun vähän pinnistää ja hyöty on aivan sama kuin pitemmän kirjoitelman teossa.

Uuden sanan tai fraasin ympärille voit kirjoittaa sanastovihkoosi oman lauseyhteyden, jolloin opit uusia sanoja sinulle mielekkäällä tavalla ja siinä sivussa kirjoittaminen vankistuu yleisellä tasolla. Aurinkokuningas Juhani Tamminen sanoo, että laukomaan oppii laukomalla. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ylioppilaskokeessakin sen huomaa jos kokelaalla ei ole juurikaan kirjoitusharjoitusta takana. Tämäkin taito kehitellään ajan kanssa ja siksi ne itseä kehittävät työtottumukset ovat kaiken a ja o.

skillsOlemme havainneet, että on neljä perustaitoa tai suurta linjaa, joiden kehittymistä sinun tulisi tarkkailla kaiken aikaa: lukeminen, kirjoittaminen, kuunteleminen, ja puhuminen. Suunnilleen tässä järjestyksessähän uusi sana tunkeutuu pääkoppasi aivopoimuihin asumaan: ensin sana tunnistetaan paperilla ja jopa kuultuna (kun tiedetään ääntöasu), sitten se tulee mieleen kirjoittaessa ja vaativimpana tasona sana tulee mieleen kun puhut kieltä ja miettimisaikaa ei siis ole.

Opiskelijat tuijottavat kovasti lähinnä saamiaan kurssiarvosanoja. Ei englannin kielen osaamista voi latistaa muutamalla arabialaisella numerolla kuvattavaksi! Mieti paremminkin koko lukioaikana, miten sana- ja fraasivarastosi kasvaa, miten kuunteluvarmuus etenee, miten kirjoitelman hallinta vankistuu ja myös miten suullinen kielitaito vahvistuu (suullista osaamista ei testata ylppäreissä mutta Julmassa Maailmassa se on heti tärkein voimavarasi).

Edellä mainituista perustaidoista täytyy vielä nostaa sanaston ja fraasien hallinta muita ylemmäksi. Sanoilla pelataan koko ajan kaikissa kielenkäyttötilanteissa ja erityisesti enkun kohdalla opettelemme niitä valmiita fraaseja myös, sillä englannin kielen sanontoja/fraaseja/merkityksiä ei voi paraskaan äly tuottaa pelkän sanastotietämyksen kautta. blockheadKaveri katsoi sanakirjasta, että miten sanotaan englanniksi Joulupukki ja hänen tonttunsa. Tulos oli Santa Claus and His Blockheads. Oli ilmeisesti katsottu liian suppeasta sanakirjasta kohdasta ’tonttu’ ja vaihtoehtoina oli blockhead ja elf. Blockhead tarkoittaa pölkkypäätä (siis tonttua) ja elf Joulupukin tonttua. Tämä oli esimerkki paitsi laajan ja mieluiten yksikielisen sanakirjan hyödyllisyydestä, myös siitä, että suomen kieli ei ole mikään Kielten Äiti, josta muut kielet katsoisivat vähääkään mallia.

Suomen kielen rakenteiden pohjalta ei voi tuottaa uskottavaa englantia. Pitää tietää, miten kohdekieli ajattelee käsillä olevan merkityksen. Sanat muodostavat merkityksiä ja niillä me itse asiassa pelaamme. Höyryjunan vauhti hidastuu ja lakkaa kokonaan, jos sinne ei koko ajan lastata polttoainetta. Uudet sanat ovat kielenoppimiselle se polttoaine, jota ilman ei homma pelaa. Yksittäisen uuden sanan opetteleminen ei riitä lukiolaiselle. Pitää tietää, missä ja miten sitä käytetään. Tulemme siis hyvin pian fraasien ja merkitysten tasolle. Englannin kielessä on niin laaja sanasto, että siinä riittää haastetta jokaiselle eliniäksi. Vaikka laajimmat tietokannat saattavat sisältää miljoona englanninkielistä sanaa, Matti Meikäläinen tulee hyvin toimeen lukioaikana saadulla käytännöllisellä ja monipuolisella sanavarastolla. Ei pidä kuvitella, että pelkkä englannin kielen alkuperäispuhujaksi syntyminen tekisi tyypistä sanastoniilon. Päinvastoin, suomalaisen lukion käynyt nuori on kielioppinsa kanssa ihan samalla viivalla natiivien kanssa ja sanastoahan kaikki opettelevat lisää kouluajan jälkeenkin (jos siis tämä tärkein asennepointti on sisäistetty).

Arkienglanti ei sisällä ihmeellisiä kilometrin mittaisia sanoja, vaan ihan sitä normaalia sanastoa, jota lukiossakin pyöritetään. Arjen fraasit kootaan pääosin myös tuosta yleisesti esiintyvästä sanastosta. Nämä ovat rohkaisevia sanoja suomalaiselle kielenoppijalle. Sinunkin sanavarastollasi tehdään ihmeitä: haluat ilmaista, että ’Olkoon menneeksi vaan’. Voit sanoa hienosti ’Let bygones be bygones’ tai sitten ’It’s water under the bridge’. Ei ole outoja sanoja tuossa jälkimmäisessä ja tulos on idiomaattinen (= kohdekielelle tyypillinen) sanonta. Merkitys ’Kerta se on ensimmäinenkin’ menee ’There’s a first time for everything’. Näitä fraaseja kannattaa todellakin hakea tajuntaansa koko ajan. Fraaseilla saat aivan uutta tehoa ja hyötyä jo tutusta sanastosta ja sen päälle tulee vielä kaikki se uusi sanasto, jota siis koko ajan opettelemme.

Kun mietitään tehokkaita tapoja oppia englantia, ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Lukioluokassa on yhtä monta erilaista osaamisen tasoa kuin on opiskelijoita. Tarkastele rehellisesti omalta kohdaltasi yllä mainittuja suuria osa-alueita, niin pystyt kohdentamaan aikasi ja harjoittelusi sinulle parhaalla tavalla. Tärkein avain kielitaidon kehittymiseen on se, että näet ja kuulet paljon englantia. reading3Lue siis paljon kaikenlaisia tekstejä, välillä helpompaa (harjoittelu ei saa maistua työltä), välillä haastavampaa (täytyy muistaa myös kehittyä). Lukemisessa on se(kin) hyvä puoli, että oikeaa idiomaattista kieltä vilistää koko ajan silmien editse ja pääkoppaan alkaa jäädä pikkuhiljaa alitajuinen käsitys siitä, miltä luonteva englannin kieli näyttää. Kouluopetus voi antaa sinulle vain rajallisen määrän fraaseja ja koulun tehtävä on antaa sinulle käsitys siitä, minkälaista kieliainesta voit itsekin etsiä. Give a man a fish and you feed him for a day. Teach a man to fish and you feed him for a lifetime.

Päivittäisen työskentelyn tasolla on kahdenlaista toimintatilaa: joko olet englannin kurssilla tai sitten et ole. Ne ajat, jolloin et nauti englanninopetusta koulussa, ovat aivan yhtä tärkeitä kokonaisuuden kannalta kuin ne viikot, jolloin istut kurssilla. Englannin kieltä ei päiväänsä kaukaa tarvitse hakea, se on selvää. Lue kirjoja englanniksi, se tulee olemaan paras tapa ylläpitää taitoja myös lukion jälkeen ja kirjojen lukeminen edistää eniten luontevan kielitajun kehittymistä. Lukemisen kaikkia etuja en tässä rupea luettelemaan, olet niistä jo varmaan selvillä.

Kuuntelupuolella elokuvien katseleminen englanninkielisillä teksteillä lienee tehokkain tapa edistää sitä rintamaa. Nopeina sisälukijoina voimme halutessamme tarkistaa kuulemamme teksteistä ja silti ollaan koko ajan kohdekielen kanssa tekemisissä.

Netin kautta voit myös löytää hyviä tilaisuuksia kirjoittaa enkkua. Ehkä kirjoitat blogia, ehkä käyt reaaliaikaisia keskusteluja nettituttujen kanssa, ehkä kirjoitat itsellesi päiväkirjan muodossa jne. Pääasia on, että kielen kanssa ollaan tekemisissä eri tavoin. Valitse sinua eniten kiinnostavat tavat. gamingHiljattain otsikoitiin, että lukiossa ovat englannin kielessä etevimpiä ikänsä tietokonepelejä pelanneet pojat. Nakkijonossa kuulin kaverin takanani sanovan kirjoittaneensa Suomen parhaan englannin kielen ylppärisuorituksen sinä keväänä. Porisutin häntä asiasta ja kaveri sanoi tehneensä useimmat enkunkurssit lukiossa itsenäisesti ja taitojen tulleen pelaamisen myötä. Mikäs siinä: More power to him! Jokainen meistä löytää kyllä itselle sopivan ja miellyttävän tavan harjoittaa kieltä kurssien välillä.

Kielikurssi kesällä voisi olla yksi kokemus, joka voi tuoda vielä lisää sitä elintärkeää asennetta kieltenopiskeluun. Ykkösvaihtoehtona suosittelen lukion kakkosvuoden jälkeen abikurssille menoa Britanniaan. Siellä on motivoituneet opiskelijat (opettajina erinomaiset suomalaiset lukio-opettajat) eli oppitunneista saa todella paljon irti. Kulttuurillinen ja maailmankuvaa avartava anti alkaa myös hahmottua paremmin lukioaikana kuin yläkoululaiselle. Muista myös, että Non scolae sed vitae discimus eli emme opi koulua, vaan elämää varten. Englannin kielen ylioppilaskirjoitus tehdään, jotta päästään lukiosta pois ja olisihan se hienoa pystyä toimimaan siinä kokeessa omalla ylätasolla. Ylppäreissä onnistuvat omaan tasoonsa nähden parhaiten ne, jotka tätä jatkuvaa kielenharjoitusta ovat tehneet jo vuosikausia. Toivottavasti siis luet tämän saarnan lukion alussa etkä vasta kirjoituksia edeltävänä iltana. Jatkuvan harjoittelun tärkeys on nyt tullut varmaan selväksi. On aika mennä kielenoppimisen kuntosalille eli lukiokurssille.

Tip of the IcebergKun nyt olemme lukion englanninkurssilla, esittelen jäävuoriteoriani lyhyesti. Jäävuoresta on pinnan yläpuolella n. 10% ja 90% pinnan alla. Myös englannin kielen harjoittamisessa on vastaavanlainen suhde: pääosa harrastamisesta tapahtuu kotona ja muualla kuin koulussa. Tämä 90% ei aina näy maikalle, mutta on sinulle totisinta totta. Tuo 10% on sinun ja opettajasi yhteistä aikaa eli oppitunnit. Maikka on valmistanut tunnit huolellisesti ja osaa vetää kokemukseensa perustuen hyvin toimivia tuntikokonaisuuksia, ammattilainen kun on. Opiskelijan kannattaa oivaltaa, että tämä 10% voi kohdallasi olla erittäin tehokasta ja kehittävää aikaa. Tai sitten ei. You can lead a horse to water but you can’t make him drink.

Nyt se oma asenne opiskeluun on ratkaisevassa asemassa. Tule valmistautuneena tunnille ja antaudu tehtävien ja aktiviteettien vietäväksi, niin myönteistä tulosta tulee varmasti. Ole opiskelijana jäävuori, joka tekee oman juttunsa ympäristön tuiverruksista huolimatta. beach ballJos olet opiskelijana rantapallo, pinnalla on melkein 100%, harrastusprosentti lähes nollassa ja asenne hakusalla kuin Kirvesniemen hiihto. Rantapallo ei vie, sitä viedään.

Ja sitten kurssin asioihin. Kuten olemme jo todenneet, olet kurssilla viemässä eteenpäin neljää tärkeää kielen osa-aluetta paremminkin kuin metsästämässä arabialaista numeroa. Numeroarvostelu antaa osviittaa taidoista, mutta itse on pidettävä huoli siitä, että omalla kohdallasi tapahtuu kehitystä koko ajan. Tämän itsearvioinnin kohdalla on syytä olla itselleen rehellinen, sillä sen avulla pystyt seuraamaan todellista kehitystäsi. Maikat pyrkivät kyllä pitämään kurssiarvioinnin puolueettomana ja oikeudenmukaisena, mutta toisinaan arvosanassa saattaa näkyä pyöristyksiä suuntaan tai toiseen tilanteesta riippuen.

Opettele myös itse arvioimaan omaa työskentelyäsi niin teet itsellesi suuren palveluksen: lukion jälkeen loppuu ulkopuolisen ammattilaisen (lue: opettajan) antama palaute työskentelystäsi ja opiskelijan on itse tiedettävä, minkä tasoista jälkeä on päästämässä käsistään. Tämä oman vastuunottamisen opettelu lukioaikana helpottaa toimintaasi lukionjälkeisissä oppilaitoksissa.

Satsaa siis kurssilla oppikirjaan. Ne tehdään Suomessa suomalaisille lukiolaisille hyvin suurella ammattitaidolla ja pieteetillä (Googlaa tuo) ja niissä on takana tekijöiden pitkä kokemus suomalaisista lukio-opiskelijoista ja heidän kielitaidostaan, tarpeistaan ja mieltymyksistäänkin. Ne näyttävät hyvältä ja ne on rakennettu opettamaan sinulle uusia asioita oppimisen kannalta loogisessa järjestyksessä. Ne on yksinkertaisesti laadittu juuri sinun kaltaisellesi opiskelijalle. Voi niitä monia eurooppalaisia nuoria, jotka joutuvat opiskelemaan englantinsa paneurooppalaisista oppikirjoista, jotka on suunnattu kaikille kaikkialla (eli siis ei kenellekään)! Olemme Suomessa tosi onnekkaita tässäkin suhteessa.

Kurssikirjaan kannattaa aina suhtautua ponnahduslautana uusiin asioihin, ei kaikenkattavana käsikirjana, sillä sitä ne eivät pysty olemaan eikä oppikirjoista löydy esimerkiksi kaikkea sitä sanastoa, jota ylioppilaskirjoitusten kirjallisessa kokeessa sinun edellytetään hallitsevan. Ne ovat kuitenkin pullollaan sitä oleellisinta kieliainesta, joka tulee hallita hyvin. Lue kurssikirja aina kannesta kanteen, vaikka kurssilla ei kaikkia tekstejä käytykään läpi. Jokainen teksti on päätynyt kirjaan huolellisen harkinnan tuloksena. Luota siihen, että oppikirjan kanssa työskenteleminen kannattaa aina.

Kurssilla käydään läpi kirjan tekstejä. Olet katsonut kurssisuunnitelmasta, että Teksti 5 on huomisen tunnilla esillä. On siis aika ottaa teksti haltuun. listening in bedEräs opiskelijoistani sanoi, että hän aloittaa homman seuraavasti: hän on ladannut netistä kurssin audion ja kuuntelee uuden tekstin ensin omassa sängyssään pötköttäen. Erinomainen idea! Kaveri saa siis sitä kaivattua kuunteluharjoitusta, jonka voi heti perään tarkistaa oppikirjasta (ei kuunteluun aina tarvitse liittyä monivalintatehtäviin vastaamista).

Koska opiskelijan ajasta ja energiasta kilpailee nykyään niin moni asia, kannattaa kielenoppimiseen varaamasi aika todella keskittää sinulle merkitykselliseen kieliainekseen ja mikäpä sen parempaa materiaalia kuin kirjan tekstit. Voit ladata netistä oman kirjasarjasi kaikkien kurssien audion ja mikä parasta: vielä kilpailevan sarjankin audion. Siinä sinulla on itse asiassa mahtava aarreaitta täynnä sopivanmittaisia kuunteluharjoituksia, jotka on tehty juuri sinulle sopiviksi. Loistavaa!

Valmistettavan tekstin voisit seuraavaksi pälättää ääneen. Kuuntelu ja puhuminen ovat saman kolikon kaksi puolta ja mitä paremmin enkun ääntämyksesi vastaa kuulemaasi enkkua, sen enemmän mistä tahansa kuuntelusta saat irti.

Kuunneltuasi ja pälätettyäsi tekstin voisit selvittää vaikka sanaston avulla esiin nousseet ongelmapaikat. Monet opiskelijat miettivät, mikä kappaleessa mahtaa olla ns. tärkeää kieliainesta. Tähän on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu: sinulle tärkeää kieliainesta on kappaleessa kaikki se, mikä ei ole ennestään tuttua. Joskus olen opiskelijan kuullut puuskahtavan: Noin paljon mulle tuntemattomia sanoja! Ymmärrän tuon primitiivireaktion, mutta kun mietimme asiaa hetken, juuri ne uudet sanat ovat sinulle tärkeitä.

Kappaletta valmistettaessa tuttuja sanoja moikataan ja uudet sanat ja fraasit merkataan erikseen vastaisuuden varalle kertausta helpottamaan. Asiayhteys selvittää usein oudon sanan ja loput tarkistetaan sanastosta. Tekstin voi myös pälättää ääneen. Sekin on mitä parhainta puheharjoitusta ja edesauttaa kuullunymmärtämisen kehittymistä kun oma tatsi puhuttuun enkkuun on kunnossa. Kappaleen huolellinen valmistaminen kotona heijastuu aina tunnille valmiutena ottaa paremmin vastaan se lisäarvo, jonka maikan opetus oppimiseesi tuo. Harvat ovat mestarit, jotka pystyvät ottamaan vaativan tekstin tuosta vaan haltuun tunnilla (teksti ehkä kuunnellaan tunnilla, mutta ei suinkaan aina) ja pystyvät analysoimaan tekstiä nopeasti.

Sanon usein luokassa, että menestystä on helppo povata tahoille, jotka ovat tehneet jatkuvalla syötöllä kotihommansa kunnolla. Nämä opiskelijat ovat päissään (Pun intended) läpikäyneet koko ajan sitä harjoitusta ja miettimisprosessia, jota lukiotasolla tehokkaaseen kehittymiseen tarvitaan. Kun tulet tunnille hyvin valmistautuneena, voit vapautuneesti ottaa vastaan kaikenlaiset haasteet, jotka maikka sinulle tekstin suhteen antaa.

Kappaleen jälkeen seuraa usein tekstinymmärtämiseen liittyviä tehtäviä. Hyvin usein niiden tarkoitus on saada opiskelija tavalla tai toisella kertaamaan tai selostamaan tekstin olennainen sisältö. tämä voi toimia hyvänä harjoittelumuotona jo tekstiä kotona valmistettaessa. Kerro vaikka mielessäsi pälättäen tekstin olennainen sisältö omin sanoin.

Usein kappaleeseen liittyy useita sanastotehtäviä, joissa harjoitellaan kappaleen olennaista sanastoa (Kirjantekijät ovat jo näemmä puolestasi etsineet sitä olennaista juttua. Jesh!). Nämä tehtävät myös usein tuovat eteesi lisää aihepiiriin liittyvää sanastoa. Kaikki uusi sanasto poimitaan halulla talteen. Eli opetellaan myös harjoitusten sanasto ja lauseyhteydet, sillä ne on tarkasti mietitty mielekkäiksi ja käyttökelpoisiksi Julmassa Maailmassa (kuten ulkomaailmaan leikkisästi viittaan). Harjoituksissa on siis tekstin lisäksi toinen mokoma hyödyllistä kieltä ja asiayhteyksiä. Tässä kuten muuallakin pätee seuraava maksiimi: Se, joka tekee, kehittyy. Se, joka kehittyy, menestyy. Mietipä sitä.

Harjoituksiin saattaa sisältyä kuuntelutehtävää. Niiden kysymystyypit suunnitellaan sellaisiksi, että ne salaisesti valmistavat ylppäreihin, joten kaikenlainen kuunteluharjoitus ymmärretään opiskelijaa kehittäväksi. Myös harjoitusten audio voi olla opiskelijan ladattavissa netistä oppikirjan kotisivuilta.

Harjoituksissa on aina myös suullisia tehtäviä ja niitä pyritään tekemään pääosin tunnilla yhdessä parin kanssa. Avoimissa puheharjoituksissa voit mellastaa parisi kanssa mielin määrin. Jos tuntia on tähän saakka menty maikan johdolla tai hiljaisen työn kautta, nyt koittaa oman ilmaisemisen aika ja se kannattaa käyttää hyväksi. Kaikki puheharjoitus on eriyttävää harjoittelua eli jokainen voi toimia juuri omalla tasollaan. Tavoitteellisuus (tai sen puute) näkyykin opiskelijoiden erilaisena suhtautumisena puhetehtäviin. Vastarannan kiisket koettavat päästä tehtävästä eroon mahdollisimman pienellä vaivalla lähinnä murahdellen reaktionsa kysymyksiin tai hyppien vähänkään miettimistä edellyttävät keskustelunaloitteet kokonaan yli. Tulos on, että ”valmiita” ollaan tehtävän kanssa ennätysajassa ja kuljailu voi jatkua.

Tiedostavampi opiskelija ymmärtää, että olen tässäkin tehtävässä harjoittelemassa sekä kieliainesta, että itse puhumisprosessia ja sen sujuvuutta (ja samalla kuullunymmärtämistä, kuten yllä todettiin). Tiedostava opiskelija ei mene yli siitä, missä aita on matalin (tai kuten me maikat leikkisästi sanomme: yli siitä, missä ei ole aitaa ollenkaan). Hän ei päästä myöskään pariaan helpolla ja tulos on, että he saavat pienen harjoituksen inspiroimana paljon käytännön harjoitusta.

DinnerPartyVertaan luokassa puhetilannetta usein illallispöytään ja seurueeseen sen ympärillä. Olet illallisella tuntemattomien ihmisten kanssa ja sosiaaliseen etikettiin kuuluu se, että sinulla on annetusta puheenaiheesta mielipiteitä ja jopa jatkokysymyksiä, vaikkei aihe sattuisi sinua edes miellyttämään. Case in point: Espanjassa projektireissulla me liiderit monesta maasta olimme illastamassa ja vierustoverini kysyi minulta: ”What was the weather like when you left Finland?” Ajattelin ensin, että jo on rouva innokas amatöörimeteorologi, kun kyseli Suomen syyssäistä. Tajusin sitten, että hän oli vain esittänyt kohteliaan turvallisen kysymyksen, jolla saatiin kontakti aikaan uuden ihmisen kanssa. Näin voit ajatella kaikkea puheharjoitusta; asioihin täytyy ottaa perustellen kantaa, vaikkei aihe kiinnostaisi kohteliaisuuden edellyttämää määrää enempää. Suomalaisille tyypilliset murahdukset ja lyhyet yes/no-vastaukset eivät riitä. Lisäksi puheharjoituksissa treenataan sitä kehonkieltä, joka itse asiassa on puheen kielellistä sisältöä tärkeämpää: äänenpainoja, aktiivista toisen kuuntelemista, eleitä jne. Tämmöiset asiat eivät tule kenellekään tärkeässä paikassa vain sormia napsauttamalla. Parempi treenata paineettomassa tuntitilanteessa, kuin koittaa äkistää small talkkia eka kertaa sosiaalisessa tilanteessa Julmassa Maailmassa.

Ainut julman maailman kommunikaatiotilanne, jossa voisi käyttää kirjallista lappua, lienee pankin ryöstäminen. Silloin voit antaa virkailijalle lapun, jossa lukee jotain tyyliin Hand me all the money in the till in small unmarked non-sequencial bills, please! Tuo ‘please’ on tärkeä tuossa lopussa, muuten saattavat kieltäytyä palvelemasta sinua, heh. Keskity siis suulliseen ilmaisuun, sitä se tulee olemaan julmassa maailmassa.

Kappaleen harjoituksiin sisältyy myös kirjoitusharjoituksia. Olemmekin todenneet, että kirjoittaminen on mitä hyödyllisintä kieliaineksen harjoittelua. Kappalekohtainen kirjoitusharjoitus edellyttää usein lyhyehköä, ehkä kappaleen mittaista kannanottoa asiaan. Se on kuitenkin se olennainen pituus. Jos saat hyviä tiiviitä kappaleita aikaan tällaisessa harjoituksessa, on todennäköistä, että onnistut hiukan laajemmassa mitassa pitkässä kirjoitelmassa (150 – 250 sanaa, miinusta ylipituudesta menee Aku Ankan rekkarin kohdalla, siis 313 sanaa). Tällainen harjoitus edellyttää tietenkin enemmän paneutumista kuin vaikkapa kirjaimen ja numeron yhdistäminen, mutta palkinto onkin eri luokkaa. Lauseenmuodostustaito saa koko ajan harjoitusta ja uusia fraaseja voi kokeilla omissa lauseyhteyksissä. Saat muutenkin kirjoitusharjoituksessa tuottaa omaa juttua eikä tarvitse pyörittää kirjantekijän valitsemaa kieliainesta. Viisaat sanovat: No pain, no gain. Voisin perustella kirjoittamisen tärkeyttä vielä lisää, mutta eiköhän pointti ole jo selvä.

Kotiläksyiksi saat luultavasti sanastotehtäviä ja noita lyhyitä kirjoitustehtäviä. Sanastotehtävistä poimin vielä erikseen tulkintalauseet (= käännös). Suomenkielisten lauseiden tulkitseminen vieraalle kielelle – no sanotaan suoraan: kääntäminen – oli pitkään kirjantekopiireissä lähes pannassa. Ajateltiin, että kääntäminen opettaa vain kääntämistä. Sillä metodilla on muuten tämäkin äijä omana lukioaikanaan koulutettu. Silloin kääntämien määrä ylikorostui ja tuntejakin pantiin siihen, että läksykappaletta käännätettiin ääneen opiskelijoilla englannista suomeksi. Vuoro kiersi luokassa ja kaikki yrittivät laskea etukäteen, mikä lause itselle tulisi käännettäväksi.

Nykyään käännöstä löytyy harjoituksista mutta lauseet mietitään huolella kappaleen olennaista ainesta harjoittaviksi ja muutenkin elämänläheisiksi. Niitä ei ole liikaa jottei homma muodostuisi puuduttavaksi. Jälleen on kysymys lauseenmuodostustaidon harjoittelusta kaiken muun kieliaineksen käytön ohella. Vaikken sitä aina ääneen sanokaan, kenen näen luokassa tehneen läksynä olleet käännökset, tiedän menestyvän ylioppilaskirjoituksissa. Ja päinvastoin: jos sinnikkyys ei riitä yhden lauseen miettimiseen (kun sen olennainen sisältö on vielä kappaleessa jo pyörinyt), mistä opiskelija tärkeässä ylioppilaskokeessa yhtäkkiä löytää kaiken sen analyyttisyyden, jota pitkässä kirjoitelmassa tarvitaan? Tämä johtaakin meidät seuraavaan aiheeseen: kotitehtäviin.

Varmin ennustava tekijä menestystä ylioppilaskokeessa silmälläpitäen on se, missä määrin opiskelija on jaksanut tehdä tehtäviä mikrotasolla eli tyypillisenä iltana, kun istut läksyjesi ääressä. Tähän sääntöön on tietenkin poikkeuksia (ryhmissäni on istunut sekä kirjoituksissa laudaturin napanneita, jotka eivät tunnilla eväänsä väräyttäneet tai korvaansa lotkauttaneet, että opiskelijoita, joiden erittäin tunnollinen työnteko tuotti kaivatun approbaturin kirjoituksissa) mutta useimmissa tapauksissa homma menee näin.

Opettajainhuoneen yleisimpiä puheenaiheita on läksyjen tekemättä jättämisen yleistyminen. Tietysti läksyjen määrä voi olla toisinaan suurikin, jos opiskelijalla on paljon vaativia kursseja meneillään. Mutta silti. Jatkuva työnteko ja tehokkaista opiskelumenetelmistä kiinnipitäminen takaavat parhaiten taitojen kehittymisen ja vieraissa kielissä erityisesti. Jotkut opiskelijat ovat taitureita, jotka pystyvät hoitamaan aineen kuin aineen asettamat haasteet. Toiset joutuvat ehkä miettimään satsausalueitaan ja valitsemaan avainaineet, joihin erityisesti panostavat. Meitä on moneen junaan ja kaikille asemille.

Muista kuitenkin: läksynsä tehnyt pärjää mikrotasolla ja läksynsä pitkäjänteisesti tehnyt pärjää makrotasollakin. Oletko siis opiskelijana rantapallo (=Ei omaa tahtoa, tuulten vietävissä, pinnan alla ei omaa panostusta) vai jäävuori (= Oma tahto ja jämäkkyys kunnossa, vastoinkäymisten tuuletkaan eivät hetkauta, paljon omaa panostusta pinnan alla, tekee oman juttunsa)? Mennään seuraavaksi takaisin sorvin ääreen.

Tulossa on ehkä sanakoe tai kurssikoe. Halu pärjätä on olemassa ja työtä pitäisi asian eteen tehdä, sanat ja rakenteet oppia. Autuaaksitekevää ohjetta sanojen opetteluun ei ole: ota selville sinulle toimiva systeemi ja pidä siitä kiinni. Monien opiskelijoiden näen pänttäävän kirjan takaa sanastosta juttuja päähänsä. Tylsää ja ei kovin intuitiivista, sanoisin. Jos tätä teet, opiskele aina kynä kädessä ja merkkaa ongelmapaikat niin, että kertaaminen helpottuu. Mukavampaa on varmaan kerrata sanastoa itse kappaleesta, jossa uudet sanat ja fraasit esiintyvät luontevasti asiayhteydessä.

Joillekin toimii uusien sanojen kirjoittaminen itselle ylös; tuleepa kirjoitusasukin käytyä läpi samalla. Toisille sanojen ylöskirjoittaminen olisi pakkotyötä, jos pelkkä sanastoon päin katsahtaminen johtaa sanojen oppimiseen (ja teitäkin yleisössäni on).

Yleisesti hyvinä keinoina saada sana pysymään muistissa nähdään omien lauseyhteyksien luominen sanan tai fraasin ympärille tai jonkin oman (hassunkin) mielleyhtymän luominen sanaan. Jotkut tekevät tätä hommaa päissään (Heh!) ja toiset paperille asti ja taas tulee sitä kirjoitusrutiinia. Sanoja voi kirjoittaa pikku korteille ja kerrata sieltä. Tutkimusten mukaan uusi sana pitää kuulla tai nähdä toistakymmentä kertaa eri yhteyksissä, jotta se jäisi keskiverto-opiskelijan päähän. Helkkarinmoinen (Pardon my French!) vaatimus etenkin, kun me emme saa mitään ilmaiseksi uusien sanojen kanssa eli oma kielemme on aivan muun näköistä, kuin esim. englanti.

Tästäpä se suomalainen sisu nouseekin. Jo muinaiset roomalaiset sen tiesivät: Per aspera ad astra eli vaikeuksien kautta voittoon! Opekollegallani oli tosin Opel Astra, jossa oli kaikenlaista vikaa, joten hänen kohdallaan homma meni: Per Astra ad aspera eli Astralla vaikeuksiin. No niin, back to business. Pidä kiinni niistä pienistä osatavoitteista (sanakokeet, kotiaine, kurssikoe) niin iso tavoite (The Exam That Mustn’t Be Named!) on taas askeleen lähempänä ja luottamus omiin taitoihin kasvaa matkan varrella.

Tässä en mene yo-kertaukseen; ykkösellä opettelemasi hyvät työtavat johtavat kykyyn toimia omalla ylätasolla päättökokeessa. Luota siihen. Vielä en ole sanonut sanaakaan siitä yhdestä kielen osa-alueesta, joka ei aina ole kaikkien suurinta herkkua: kielioppi! Siihen siis seuraavaksi.

On ollut sellainenkin aika, että ylppärikirjoitelmassa virheet oli hinnoiteltu ja virhepisteitä tuli erilaisista fiboista eri määriä. Suurin oli ns. yhdeksän pisteen virhe eli kolmannen persoonan -s väärässä paikassa tai puuttuu kokonaan. Opiskelu keskittyi virheiden varomiseen ja onneksi tuosta ajasta on päästy eteenpäin.

Lukiolaisen oletetaan tänä päivänä pystyvän tuottamaan itse sekä kirjoitettua, että puhuttua kieltä ja kielen oikeellisuusvaatimukset menevät sen mukaan, kummasta on kyse. Kirjoitelman arvosteluohjeissa puhutaan paljon kirjoitelman viestivyydestä ja sidosteisuudesta, joita korjaajia ohjataan tarkkailemaan ja painottamaan enemmän kuin varsinaisia virheitä kieliopissa ja sanastossa.

Puhutussa kielessä taas vieläkin olennaisempaa on viestin perillemeno millä tahansa tavalla ja Julmassa Maailmassa on niin monenlaista englanninpuhujaa, että Kielioppinatseja ei hyvällä katsota. Suomalaista kieltenopetusta pidetään toisinaan liian pikkutarkkana viilaamisena kieliopin ja oikeinkirjoituksen suhteen ja kritiikillä on ehkä oikeutuksensa, mutta muistettakoon, että lukio on se paikka ja se aika opiskelijan elämässä, jolloin hommat opetetaan jetsulleen ja jolloin hommien jetsulleen osaamista vaaditaan.

Pyrkimys oikeakielisyyteen olkoon läsnä mutta älköön se koskaan estäkö henkilöä sanomasta tai kirjoittamasta haluamaansa asiaa. Vanha kansa tämänkin asian tietää: Joka ei virheitä tee, ei mitään tee. Puhumiskynnys siis matalalle ja mieluimmin pois kokonaan. Kirjoitettua englantia tulet luultavasti käyttämään jatko-opinnoissa, kun haluat koko maailman ymmärtävän hienon tutkielmasi ansiot ja silloin on tietenkin korvaamaton hyöty lukioaikana saavutetusta kielen sujuvuudesta. Rahalla saa kyllä silloinkin kielentarkastuksen.

Sanastoa ja kielioppia tulee useimmin harjoiteltua kotiaineiden ja koekirjoitelmien yhteydessä. Kirjoitelmalle pannaan yleensä suuri painoarvo kurssiarvioinnissa ja mikä ettei, onhan se huolellisesti tehtynä aika kokonaisvaltainen näyte henkilön kieliosaamisesta. Oman näkemykseni kirjoitelmanteosta löydät täältä. Kirjoitelmalla tienataan kolmasosa päättökokeen pisteistä, joten kirjoitelmien kehittäminen on yksi kannattavimpia pitkän aikavälin projektejasi. Kuuntelulla tienataan melkein toinen kolmasosa, joten kuuntelun kehittäminen on korkealla tärkeysjärjestyksessä myös. Vähän yli kolmasosa pisteistä tienataan tekstinymmärtämisellä, sanastotietämyksellä ja kieliopilla. Muistutukseksi vielä, että sanaston, fraasien ja rakenteiden hyvä hallinta auttaa kaikkien muidenkin osa-alueiden kehittymistä.

Ota englanti osaksi arkeasi. Toivottavasti kouluajan jälkeen olet saanut itsellesi eväät syventää kielitaitoasi omin päin. Se tapahtuu parhaiten kirjoja lukemalla. Universaali yhteisymmärrys vallinnee siitä, että hyvän kirjan lukeminen on erittäin palkitsevaa toimintaa. Ihminen alkaa ajan oloon kiinnostua siitä, mistä on tullut ja miksi on tällainen kuin on. Kieli on yksi asia, joka yhdistää tämän ajan ihmisen kaikkeen ihmisen historiaan. Siksi se on ajaton ja kiehtova harrastuksen kohde. Kiinnostu myös muista vieraista kielistä ja huomaat olevasi ikiaikaisten kehityskulkujen äärellä.  Tee löytöretkiä eri kieliin ja huomaat yhteneväisyyksiä ja samankaltaisuuksia. Ole kapteeni, joka lähtee ristiretkelle … Hello? Ground control to Maxx! Nyt menee homma niin siirappiseksi, että on paras lopettaa.

Siis: Opettele sanoja ja fraaseja, kirjoita, kuuntele, pälätä, tee läksyt, lue paljon englanniksi, katsele elokuvia, kuuntele musaa, auta äitiä kotona ja lähetä Joulupaketit ajoissa!

Terveisin Maxx

Käy lukemassa alla olevat artikkelit jo lukion alkupuolella, kun kaikki on vielä mahdollista.

Täällä tietoa enkunkursseistamme.

Kokemukseen perustuvia havaintoja tehokkaista opiskelumenetelmistä täällä.

Paljon valmiita fraaseja ja merkityksiä (ts. kliseitä) täällä. Enjoy!

Valmistaudu kirjalliseen kokeeseen täällä. Ei heikkohermoisille.

Mona Lisa kertaa täällä kirjoitelmanteon perusasiat — tällä kertaa kuvien kautta.

Ideoitani tehokkaaseen sanasto- ja fraasivarastosi laajentamiseen täällä.

Täällä on paljon paljon sanastomateriaalia ja ajatuksiani sanastonopettelusta muutenkin.

Etu- ja jälkiliitteet tuntemalla voi uuden sanan merkitys avautua tarpeellisessa määrin. Nopea kertaus niistä täällä.

Sanojen oikeinkirjoituksen vaaranpaikat täällä. Varmista osaamisesi.

Kun nyt olet lopullisesti englannin pauloissa, löydät täältä paljon paljon mielenkiintoista sanastoa ja niitä elintärkeitä fraaseja.

Englannin kielen PowerPoint-kielioppi

Advertisements

One thought on “Opiskeluohjeet, joilla sinustakin tulee Einstein!

  1. Pingback: Aineistovinkki englannin kirjoituksiin valmistautuville | Oppimisen taidot

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s