Useille meistä vieraiden kielten kuuntelu on se riskialttein osa-alue vaikkapa nyt ylppäreissä. Julmassa maailmassa voit useimmiten sanoa, että ’Excuse, me?’ tmv. jos et oikein kuullut mitä sanottiin. Ylppärikokeessa tätä etuoikeutta ei ole. Kertakuuntelu tai hyvässä lykyssä kaksi kuuntelukertaa ja pitää olla homma ymmärretty. No, videoita saa yleensä hinkata moneen kertaan, mutta siellä ei audio ole luultavimmatusti puhtoista vimpan päälle äännettyä studioenglantia, vaan oikeasta elämästä poimittua kielenkäyttöä ja se ei aina selkeintä ole. Kukapa meistä itse puhuu aina loppuun saakka artikuloitua kirjakieltä äidinkielellään omassa elämässään. Ylppäreissä pitää siis varautua siihen, että vastaan tulee keskenään erilaisia enkun ääntämisen variantteja eli oikeastaan kaikkeen pitää olla varautunut. Miten semmoinen voi suomalaiselta onnistua? Selvitellään asiaa!

Mikä ylipäätään mahdollistaa kuullun ymmärtämisen?

Kaikenlainen kielenkäyttö palautuu sanoihin ja niiden käyttöön. Sanoilla kommunikoidaan, puhutaan ja sanoja kuullaan. Niin sujuva puheen tai kirjoitetun kielen tuottaminen, kuin niiden ymmärtäminen on kiinni siitä, kuinka suuri sanavarasto henkilöllä on hallinnassaan. Isolla sanavarastolla voi ilmaista itseään tarkemmin kuin vain isoista Duplo-Legoista koostuvalla perussanastolla. Sitten tämä sama asia kuuntelijan näkökulmasta: Kuulemaasi sanaa tai fraasia et ymmärrä, jos se ei ole sinulle tuttu tai jos asiayhteys ei tarpeeksi vinkkiä ymmärtämiseen anna.

Kuuntelutaito perustuu siis siihen, että sinulla on LAAJA SANAVARASTO, JOTA OSAAT MYÖS KÄYTTÄÄ. Vaikka enkkua palkattaisiin ääntämään Stephen Fry, joka luki Harry Potterit audiokirjoiksi, etkä tunne itse jotain sanaa niin on suuri todennäköisyys, että sana jää arvoitukseksi vaikka se äännettäisiin kuinka selkeästi. Kenellä on siis luultavimmin eväät vaativien ylppärikuunteluiden selvittämiseen kunnialla? No sillä kokelaalla, jolla on LAAJA SANAVARASTO. Silloin kasvaa todennäköisyys sille, että kuulet sinulle tuttuja sanoja ja ymmärtäminen siis mahdollistuu.

Kaikille on tietysti tuttua se, että kaikki kielenkäytön osa-alueet tavalla tai toisella palautuvat siihen, että kielenkäyttäjä tietää sanoja ja fraaseja ja osaa myös niitä käyttää. Siksi opiskelemme sanoja ja fraaseja koko ajan kaikin keinoin, jotta saavutettaisiin LAAJA SANAVARASTO. Joko riittää avainkäsitteen toistaminen?

Okei, sanavarasto on tärkeä. Milloin ”osaan” uuden sanan?

Suomalaisten kielenoppijoiden helmasyntinä pidetään sitä, että enkkua äännetään yltiösuomalaisesti rallienglantina eikä aina yritetäkään pyrkiä sanan ääntämyksen kanssa oikeellisuuteen. Saatetaan olla tyytyväisiä, kun sana osataan kirjoittaa ja pidetään ääntämistä ehkä vaikeana asiana. Eihän enkun ääntäminen johdonmukaista olekaan ja juuri siksi uuden sanan kanssa pitää ottaa haltuun sanan merkitys (ja mieluusti sille joku varmasti toimiva käyttöyhteys), kirjoitusasu ja ääntämys. Mieti, mitä näistä vaatimuksista asetat itsellesi, kun opettelet uusia sanoja. Kun uusi sana osataan ääntää, on mahdollisuus siihen, että se ymmärretään ajan oloon jopa nopsasti ohikiitävästä kuullun virrasta.

Kuuntelu on vaikeaa eikä enkun puhuminenkaan houkuttele. Ahistaa. Mitä teen?

Ratkaisu on, että otetaan niin sanotusti härkää sarvista eli tartutaan asiaan konkreettisesti. Vieraan kielen puhuminen ja kuunteleminen ovat saman kolikon kaksi puolta. On siis kysymys kielen käyttämisestä kommunikaatiotilanteissa ja siinä hommassa tarvitaan harjoitusta. Sekä puhuminen, että kuunteleminen ovat harjoituslajeja, joissa  meno paranee ja sujuvoituu kunhan niitä vain harjoitetaan.

Kun joskus menet vaikkapa maahan, jossa englantia puhutaan ympärilläsi, havaitset, että sekä puhuminen, että ymmärtäminen paranevat jo viikossa, kun korvat tottuvat kuulemaan vierasta kieltä. Kuuntelutaidon parantamiseen ei olekaan olemassa Asterixista tuttua taikajuomaa, jota hörppäämällä tulisi ylppäreitä edeltävänä iltana mainioksi kuullun ymmärtäjäksi. Epämukava totuus on, että kuuntelijaksi tullaan ajan kanssa kielelle altistumisen kautta. Lisäksi jotkut meistä tuntuvat olevan suurin piirtein synnynnäisiä kuullun ymmärtäjiä ja toiset joutuvat ponnistelemaan kuuntelutaidon eteen kovemmin. Isossa kuvassa totuus on kumminkin tämä: No pain, no gain eli ajan kanssa altistumalla kielelle ja omalla keskittyneellä kehittymisasenteella mennään eteenpäin kaikilla kielen osa-alueilla.

Oppitunneilla on nykylukioissa jatkuvasti harjoitteita ja tehtäviä, joissa opiskelijoiden toivotaan keskustelevan keskenään tai muuten tuottamaan kieltä suullisesti. Siksi on tärkeää olla itse aktiivinen osallistuja näissä suullisissa aktiviteeteissa eikä opekaan ole yleensä kimpussasi, jos hommat sujuvat. Itse opettajana tiedän, että ei ole luokan edestä nähtynä kauniimpaa näkyä kuin luokantäysi opiskelijoita, jotka pälättävät enkkua keskenään. Sitä meininkiä on ihana seurata. Samalla opiskelijat treenaavat juuri näitä enkun osa-alueita, joiden kehittäminen on ajan funktio: puhuminen ja kuunteleminen. 

Koska enkun oppimisesta tapahtuu 10% koulussa ja 90% opiskelijan omassa muussa elämässä (eli Maxxin ns. jäävuoriteoria), on tärkeää, että kuuntelet paljon enkkua eri tavoin ja altistut myös kirjalliselle enkulle lukemalla paljon kaikenlaisia tekstejä. Olet varmaan kuullut nämä teesit ennenkin ja mihinkä ne tästä muuttuisivatkaan. Kuullunymmärtämistaitoa voi tietenkin tilata Temusta (Tuotenumero 88069523), jos rahaa riittää. Vitsi, vitsi.

Ylppärikuuntelu on kohta edessä! Konkreettista apua kiitos ja viisastelut hiiteen!

Okei. Kun saat itse päättää, milloin painat täppää osion ensimmäistä kuuntelukertaa varten, on tärkeää, että olet omaksunut (et vain ”lukenut”) ja ymmärtänyt KUNNOLLA JA AIVAN OIKEASTI kysymyksen ja kaikki vastausvaihtoehdot. Easy does it! Kyse ei ole nopeuskilpailusta. Baby steps. Etene rauhallisesti. Muista, että kokelaan pahin vihollinen on kokelas itse. Jos ei ole sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä tehdä ajan kanssa harkintaan perustuvia päätöksiä, todennäköisyys fiboille kasvaa. Taatusti. Usko Maxxia, joka on hästännyt opiskelijoiden ylppärituotosten kanssa vuosikymmeniä. Nopeus tekemisessä ei ole arviointiperuste eikä kerskailunaihe jälkeenpäin.

Video-osuuksia saa kokeessa yleensä pyörittää rajattomasti. Hinta tästä etuoikeudesta on luultavasti se, että video on poimittu reaalimaailmasta ja siinä oleva enkku ei ole studioenglantia. Enkun eri variantteja voi odottaa löytävänsä kokeesta yleensä ja näistä osioista erityisesti. Myös taustaääniä/-hälyä voi olla mukana lisäämässä vaikeuskerrointa kun on tämä uudelleenkuuntelu/-katselumahdollisuus. Valmistaumisessa eri aksentteihin on tietenkin voimassa vanha ohje monenlaisten enkunvarianttien kuuntelemisesta osana muuta opiskelua.

Kuunteluissa on myös sisältövastaamista. Vastauksen maksimipituus ilmoitetaan tehtäväkohtaisesti ja ylityksistä rokotetaan heti pisteitä. Kirjoitusvirheet äidinkielisissä vastauksissa eivät vie pisteitä, kunhan ne eivät estä ymmärtämistä tai muuta merkitystä ratkaisevasti.

Usein näkee, että kokelas on pyrkinyt käyttämään vastauksen koko maksimimerkkimäärän sillä seurauksella, että oikean vastauksen lisäksi on vastattu jotain väärää tai liian tulkinnanvaraista ja pisteet menevät nollille aivan turhaan. Kannattaa siis selvittää itselle, mitä kysymyksessä juuri kysytään. Kun arviointi on joko 3p tai 0p, yhtä asiaa luultavasti kysytään. Siksi liian yksityiskohtainen selittäminen (lue: merkkien kuluttaminen) ei usemmiten kannata. Voi mennä väärän tulkinnan puolelle. Olennainen vastaus voi joskus olla tapauksesta riippuen vain pari kolme sanaa. Lukusanat eli numeraalit ovat aina riskialttiita kuunneltavia (oliko audiossa forty vai fourteen?) ja ne voi usein korvata hiukan laveammalla termillä, jos niitä on pakko mainita ensinkään (epätodennäköistä).

Enkun ylppärikoe tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan kokonaan englanninkieliseksi, mutta sisältövastaamisen periaatteet pysynevät.

Viime vuosina on kokeessa myös ollut kuuntelun reagointiosio, jossa audion vaihtoehdoista pitää valita annettuun keskustelutilanteeseen kohteliain eli tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Olen avannut ja analysoinut viime vuosien reagointiosuudet täällä. Kohteliaassa kielessä on kysymys rekisteristä eli tilanteeseen sopivasta kielenkäytöstä. Rekisteriasiat olen avannut täällä. Muista koko ajan, että kokeessa jokainen piste on tärkeä kun tavoitteet ovat korkealla. Reagointiosiokin on laajuudeltaan 12 – 15p, joten näissä(kään) ei saa kämmätä. Kohteliaan kielen perusolemus pitää kerrata ennen koetta. Tämä on siis melko varma vinkki valmistautumiseen. Suomalaisethan tahtovat olla puheissaan liian suorasukaisia – tylyn kuuloisiakin monen mielestä maailmalla – joten tällainen osio, jolla on kytkös reaalimaailmaan on ihan perusteltu ja nyt kun tiedät, että näitä asioita luultavasti on kokeessa osion verran, olisi karhunpalvelus (karhunpalvelus? KVG!) itselle mennä kokeeseen ilman kertausta siitä, miten kohteliaisuutta ilmaistaan englannin kielessä.

Monivalintavastaamisessa on usein kysymys synonyymeista audiossa ja ruudun vaihtoehdoissa. Voidaan myös kysyä vaihtoehtoista otsikkoa koko kuunteluosiolle, jolloin kuullun kokonaisvaltainen ymmärtäminen korostuu. Hyvä sanavarasto ja kuuntelutottumus auttavat ja antavat luottamusta koetilanteeseen. Valmistaudu etukäteen tekemällä tuoreiden ylppärien kuunteluosuuksia. Sieltähän se kuunteluosioiden luonne ja vaatimustaso selviää.

Tee siis kuunteluosiot rauhalliseen tahtiin valmistaen joka kysymyksen materiaalit niin, että sinulla on mielessä raamit sille, mitä yrität kuulla audiosta. Kokelaalla saattaa olla nuoreen ikään kuuluvaa voittamattomuuden tunnetta tai ”oon tehnyt näitä ennenkin ja sain prelistä kasipuken – tää koe on piece of cake” tmv. Puntti ei tutise tai perhoset vaivaa massussa liikaa, kun olet valmistautunut etukäteen hyvin tekemällä hommat asiallisesti jo vuosien ajan (Sorry tämä mun vanha kettuilu – couldn’t help myself), kerrannut materiaalit, sanastot ja kieliopit sekä harjoitellut tuoreilla ylppäreillä. Jos yllä mainitut valmistautumistoimenpiteet jäävät kohdallasi jollain tapaa puutteellisiksi, voidaan kysyä, mikä ihme sinua sitten motivoi kertaamaan kunnolla jos eivät ylioppilaskirjoitukset?

Monet kokelaat pelkäävät ennen koetta, ettei se mene läpi. Huoli on ymmärrettävä, mutta vain 2% kokelaista saa improbaturin eli yksi viidestäkymmenestä. Mahdollinen improbaturkokelas on toivottavasti osannut valmistautua kohdallaan A-englannin kokeen ylivoimaisuuteen ja hoitanut valmistautumisen sen mukaisesti. Enkun ylppäriarvosanat eivät tule KENELLEKÄÄN kuin Manulle illallinen: jokainen arvosana ansaitaan omalla tekemisellä.

Loppuun vielä tällainen asia mietittäväksesi: KENENKÄÄN ihmisarvo tai mikään muukaan arvo EI RIIPU siitä, minkä enkun arvosanan kirjoituksissa saa. Baarissa EI haeta ketään tanssiin viittaamalla ylioppilastodistuksen arvosanoihin tyyliin ”Mulla on eximia enkussa – are you my baby?” Ylioppilaskokeilla päästään lukiosta pois ja seuraavaan oppilaitokseen tavoittelemaan omia unelmia. Siinä niiden merkitys.

Itse häärin tällä sivustolla C:n enkusta kirjoittaneena. Annoinko keskinkertaisen arvosanan haitata opiskelu-unelmiani? En. Olen lukio-opettajan urallani tehnyt oppikirjoja, materiaaleja  Englanninopettajien liitolle ja tullut valituksi Vuoden kieltenopettajaksi maassamme. Aavistinko tällaisia tulevaksi omana lukioaikanani? En todellakaan. Sinunkin kohdallasi voi tulevaisuudessa olla aivan arvaamattomia juttuja, joita ei voi lukiolaisena suunnitella. Lukioaikana kannattaa kuitenkin hommata pohjat kielitaidossa tulevia haasteita varten ja todellakin hommata ne taidot ITSE eikä antaa tekoälyn tai automaattikääntäjän tehdä hommia puolestasi. Kun on hommat opiskeltu ITSE, saat enkusta luultavasti arvosanan, joka sinulle kuuluu (melkein mikä tahansa tulos kirjoituksista voi olla tapauksesta riippuen olla voitto tai tappio), mutta sen jälkeen voit alkaa pitää hauskaa enkun seurassa koko loppuelämän. Ylioppilaskokeiden arvosanat EIVÄT MÄÄRITÄ IHMISARVOASI. Muista tämä.

Sinä riität! Kaikki vaan peliin ylppäripäivänä eikä jätetä mitään sattuman varaan. Siitä se suttaantuu.

Terv. Maxx

• Yo-kuuntelukokeita A-englanti 2008 – 2015 (Hyviä harjoitteita – tuoreemmat haet Abitreeneistä)
• Englannin yo-kuunteluun valmistautuminen ja kuuntelun harjoitteleminen