Alla oleva AUDIOna. Hauskan kuuloinen. 🙂
Tähän otsikko. En muuta sitä tai keksi omaa, jos otsikko on annettu. Luen ohjannan ja mietin kirjoitelmani sisällön sen mukaiseksi.
Aloitan tämän johdantokappaleen jollain yleistävällä toteamuksella aiheesta. Tarkoitukseni on tässä herättää lukijan mielenkiinto. Ei siis vain jotain faktaa, vaan toteamus, väite tai kysymys, joka jättää lukijan haluamaan lisätietoa.
Sisältökappaleen aloitan teemavirkkeellä, joka on summaus kappaleen tärkeästä sisällöstä. Yritän miettiä joka virkkeen niin, että sillä on joku syy seurata edellistä virkettä. Pysyn kappaleen asiassa ja alan antaa tarkempaa kuvausta ja konkreettisia esimerkkejä. Pyrin vaihtelemaan lauseiden pituutta ja yhdistelemään lauseita selkeiksi virkkeiksi.
Jaahans, uusi kappale, uusi näkökulma. Uusi teemavirke. Sanastossa yritän välttää aivan tavanomaisimpia sanavalintoja ja korvata ne tarkemmilla sanoilla. Riskillä en kuitenkaan tärkeässä paikassa mene. Rakenteisiin pitää myös saada vaihtelua. Kirjoitelma on kuin näyteikkuna ja sen pitää olla monipuolinen kattaus taidoistani.
Saattaa olla, että aiheesta riippuen voi olla kolmaskin näkökulmakappale; kaksi ainakin pitää olla. Teemavirke, jees jees. Koko ajan pidän mielessä, että virkkeissä syy-seuraussuhde pysyy eli lukijan olisi helppo ymmärtää pointtini. Lauseadverbeilla, sidossanoilla ja konjunktioilla saan ideani selkeään järjestykseen.
Lopetuskappaleeseen laitan tiivistyksen ydinajatuksistani tai tilanteen mukaan vaikkapa toimintaehdotuksen tms. Ei väkisin vääntäen kumminkaan; luontevaa pitää olla.
***
Alla oleva AUDIOna. Erittäin viihdyttävää! 🙂
Luuletko olevasi valmis kirjoitelmasi kanssa? Think again! Tuskallisin vaihe on vasta edessä. Kriittinen editointi ja tarkistaminen. Read on.
Juutas! Merkkimäärä tuli täyteen! Lähetänkö tuotoksen heti eteenpäin? Se ois yks ENTER vaan. Polttelis, polttelis kovasti … EI! Nyt pitää kattella tuotos läpi. Eteneekö mun aiheenkäsittely loogisesti? Onko monipuolista juttua etten vain yhtä näkökulmaa tykitä muiden kustannuksella? Onko mun virkkeillä olemassaolon oikeutus eli miksi just tämä virke seuraa edellistä? Enhän mennyt liian peruskoulusanastolla? Mitä se äikänmaikkakin sanoi? Se sanoi, että ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.” ei riitä. Että ei pitäisi rakastua eka versioon. Kipeäähän se tekee koskea omaan tekstiin, mutta HYVÄ ON SITTEN, katotaan kriittisesti, että onko tarvetta muuttaa jotain.
On tämä oman tekstin tuunaaminen ihan p*****stä! Minähän jo kirjoitin tämän jutun! No mikäs tuo on? Friend-sanan olen kirjoittanut frienf! Näppiserror. Onneksi huomasin ajoissa. Olikos se minä-sana enkussa isolla vai pienellä? En ole koko asiaa ajatellut, näpytellyt menemään vaan. Word-ohjelman korjuu on tähän asti hoidellut sen. Voisiko se olla isolla? No, korjaan isoksi, toivottavasti menee oikein. Entäs tuo? Oon laittanut, että ’have went’. Miten se go-verbi menikään? Go,went, GONE! Ehkä tällä tarkastuksella sittenkin on jotain virkaa.
Ehkä tossa toisessa kappaleessa voisi olla vielä viilattavaa. Toi kolmas virke siinä ei OIKEASTAAN hirveesti liity kappaleen asiaan. Laitan siihen jotain sopivampaa. Maikat sanoi, että TARKISTA JOKA SANA. Kuka jaksaa?!? No, painetaan. Ylppärit kuitenkin kyseessä. Mitä ne sanoi artikkeleista? Että pitäisi erikseen tarkistaa. Yeah, right! Mahtoivatko maikat ITE tarkistaa juuttaan artikkelinsa aikoinaan? No, olkoon, tarkistetaan sitten.
ABIkurssilla sanottiin, että joku SENSORI päättää kirjoitelman pisteet. Ne on kuulemma jotain iänvanhoja tyyppejä. Mahtaako ne olla kartalla mun uusimpien juttujen suhteen? Ne on kai nähneet elämää ja maailmaa. Miten niille pitäisi kirjoittaa? Ne on eri aikakauden tyyppejä kuin minä. Ehkä jätän ihan radikaaleimmat jutut tänään pois kirjoitelmasta. Kalkkiksille pitää vähän pyöristellä kulmia.
Maikka sanoi, että YLIYRITTÄMINEN KOSTAUTUU ja kai se tarkoittaa, että teen sitä jälkeä, mitä multa luonnostaan tulee. Oikeinkirjoitus on nyt tsekattu. Kielioppi on nyt tsekattu (laitoin yhen passiivin ja lauseenvastikkeen sopivaan paikkaan) ja löytyihän sieltä muuteltavaa kamaa. Onneksi kattelin tekstini kunnolla uudestaan läpi! Sinne olisi muuten jäänyt aivan pöljiä fiboja. Siis jos kirjoitin ’frienf’ niin kai ne siellä Lautakunnassa tietää, että TARKOITIN ’friend’. Onneksi en jättänyt näitä hommia Lautakunnalle ratkaistaviksi. Ammattimaista jälkeä tässä ollaan tekemässä (maikka sanoi), joten tsekataan nyt sitten tarkkaan tämä teksti.
Olen nyt katsellut juttuani sen verran kauan löytämättä enää muutettavaa, että taitaa olla aika siirtyä muihin tehtäviin. Mulla ON siis kappalejaoteltu esitys, joka alkaa aloituskappaleella, jatkuu parilla kolmella käsittelykappaleella (tärkeää on se, että SUUNNITELLAAN juttu ennen kirjoittamista ) ja päättyy lopetuskappaleeseen, jos sellainen luontevasti tulee.
Maikka sanoi, että tää kirjoitelma on näyteikkuna mun englantiin. Mulla on 10 v enkunlukuja takana. Kyllähän mää tässä ammattimaista jälkeä saan kasaan, kun päätän, että nyt panen pökköä sanastopesään, suunnittelen homman ennen kirjoittamista , pysyn asiassa (tahtoo yleensä karata, nyt olen valppaana) ja vähän välillä showoffaan rakenteilla, jotka osaan. Maikka sanoi, että jos on stoori pelkkää preesensiä, pisteet on jotain 70 korkeintaan. Okei, käytän sitten muitaKIN aikamuotoja. Point taken, for crying out loud!
Itse asiassa on mielenkiintoista saada tietää, mitä tästä kirjoitelmasta saan. Nyt on tehty hommat ajatuksella kohilleen ja pääsinkin siksi omalle ylätasolleni!
© Maxx Perälä 2021