Pari anekdoottia pitkän tähtäimen suunnitelmista ja motivaatiosta:
Poikani olivat 2- ja 3-vuotiaita, kun kävivät keskustelua isän autolehdessä olleista autoista. Äitinä kuuntelin keittöstä poikien keskustelua ja ilmeisesti yksi autoista oli ylitse muiden, kun he puhuivat isona ostavansa kyseisen auton. Menin poikien luokse ja huomasin että poikien kiinnostus oli punaisessa Lamborginissa. Kerroin pojille, että sitten isona, jos haluaa tuollaisen auton, pitää opiskella kunnon ammatti ja saada tosi hyvä työpaikka. Poistuin keskustelun jälkeen takaisin keittiöön ja tuli hetken hiljaisuus. Pian pojat jatkoivat autokeskustelua ja tuumasivat asiaa toiselta kantilta kertoen toisilleen: “sitten kun ollaan isoja niin käydään koeajamassa tuota autoa”
Ja sitten toinen – tämä on omakohtainen ja tosi. Olin takavuosina lukion enkunmaikkana erään Skandinavian maan pääkaupungissa, jonka nimi alkaa H:lla ja päättyy i-kirjaimeen tai s-kirjaimeen näkökulmasta riippuen. Lukion ykkösellä oli miespuolinen opiskelija, joka kuului jopa maansa historian kannalta tärkeään ja tunnettuun sukuun. Kaverin vanhemmat olivat luvanneet hänelle ylioppilaslahjaksi urheiluauton. Heebo meni tästä vielä ääneen mainitsemaan koulussa. Ehkäpä hänen vanhempansa kumminkin tunsivat oman nuorensa: ei tullut kaverista ylioppilasta, vaikka oli tuommoinen ulkoinen kannustin tiedossa. Mitä tästä opimme? No sen, että SISÄINEN MOTIVAATIO ratkaisee kaiken ja sen hinta on muuten nolla euroa. Rahalla sitä ei nimittäin saa. Että sen pituinen se.
Varmistetaan kuitenkin vielä: Muista siis ruokkia SISÄISTÄ MOTIVAATIOTASI!