Pari anekdoottia pitkän tähtäimen suunnitelmista ja motivaatiosta:

Poikani  olivat 2- ja 3-vuotiaita, kun kävivät keskustelua isän autolehdessä  olleista autoista. Äitinä kuuntelin keittöstä poikien keskustelua ja  ilmeisesti yksi autoista oli ylitse muiden, kun he puhuivat isona  ostavansa kyseisen auton. Menin poikien luokse ja huomasin että poikien  kiinnostus oli punaisessa Lamborginissa. Kerroin pojille, että sitten  isona, jos haluaa tuollaisen auton, pitää opiskella kunnon ammatti ja  saada tosi hyvä työpaikka. Poistuin keskustelun jälkeen takaisin  keittiöön ja tuli hetken hiljaisuus. Pian pojat jatkoivat  autokeskustelua ja tuumasivat asiaa toiselta kantilta kertoen  toisilleen: “sitten kun ollaan isoja niin käydään koeajamassa tuota  autoa”

Ja sitten toinen – tämä on omakohtainen ja tosi. Olin takavuosina lukion enkunmaikkana erään Skandinavian maan pääkaupungissa, jonka nimi alkaa H:lla ja päättyy i-kirjaimeen tai s-kirjaimeen näkökulmasta riippuen. Lukion ykkösellä oli miespuolinen opiskelija, joka kuului jopa maansa  historian kannalta tärkeään ja tunnettuun sukuun. Kaverin vanhemmat olivat luvanneet hänelle ylioppilaslahjaksi urheiluauton. Heebo meni tästä vielä ääneen mainitsemaan koulussa. Ehkäpä hänen vanhempansa kumminkin tunsivat oman nuorensa: ei tullut kaverista ylioppilasta, vaikka oli tuommoinen ulkoinen kannustin tiedossa. Mitä tästä opimme? No sen, että SISÄINEN MOTIVAATIO ratkaisee kaiken ja sen hinta on muuten nolla euroa. Rahalla sitä ei nimittäin saa. Että sen pituinen se.

Varmistetaan kuitenkin vielä: Muista siis ruokkia SISÄISTÄ MOTIVAATIOTASI!