Kuvan nuorilla on nokka hiukan liikaa yläviistossa, jolloin voikin kompastua polulla puunjuureen. Pienet asiat ovat suuria asioita enkun ylppäreissä – se kannattaa muistaa. Nappaa oman opettajasi vinkit talteen. Siinä voima itää..
Alla on kovin yleisiä lähestymistapoja ylppärikirjoitelmiin. Klikkaa nuolta, niin saat rakentavia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. On mitä luultavinta, että OMA OPETTAJASI on jo maininnut alla olevat asiat. Omaa opettajaa kannattaa kuunnella ja lisäksi tehdä hänelle kaikenlaisia kysymyksiä nyt kun se on vielä mahdollista.
Teen oman otsikon, vaikka ohjannassa kyllä oli otsikko annettu ja oikein lihavalla painettuna. Oma otsikkoni syö 1300 merkin pituusvarantoa, mutta viis siitä.
Annettu otsikko on huolellisesti valittu. Omaa otsikointia ei ole suoranaisesti kielletty eikä oma otsikointi vie pisteitä pois arvioinnissa, mutta saattaahan oma otsikko suunnata kirjoitelman sisältöä omavaltaiseen suuntaan ja se on aika iso virhearviointi.
No hyvä on, kirjoitetaan lihavoidusta otsikosta. Oli siinä jotain ns. ohjantajuttua perässä, mutta semmoiset selitykset ovat kaiketi sellaisille, jotka eivät saa oikein mitään itse aiheesta mieleen.
Nyt on tärkeä juttu! Kun on 24 000 kirjoitelmaa arvioitava tasapuolisesti ja tasalaatuisesti, ohjannan noudattaminen nousee tärkeään rooliin. Kannattaa todellakin ymmärtää ohjanta kokonaisuudessaan ja selvittää itselle mitä minun toivotaan tässä kirjoitelmassa tekevän. Mihin suuntaan vien kirjoitelmaa? Mihin kysymyksiin vastaan? Onko kyseessä puhe (speech-sana yleensä kertoo sen) tai ehkä kirje (a letter)? Jos puuttuu vaikkapa puheesta yleisön kohtelias puhuttelufraasi, otetaan vähennystä -2p kirjoitelman sisällöstä riippumatta. Jos käsittely on kovinkin omavaltaista eikä vastaa kunnolla tehtävänantoa, vähennykset ovat tapauskohtaisesti isompia. Ei näihin ole kenelläkään varaa!
Yo-kirjoitelmassa pokkuroidaan ohjeiden mukaan ja elämän kaikkina muina päivinä ollaan omia hurmaavia itsejä! Siinä voima itää. Terv. Vanaha
Lautakunnan sivuilla on nyt ihan oma artikkelinsa kirjoitelmien viestivyydestä: Viestinnällisyys pitkän oppimäärän kirjoitustehtävän arvostelussa Kannattaa lukea sillä ennakkovalmistauminen oikein kokeeseen voittaa kyllä oikaisupyyntöjen tekemisen kuukausia kokeenpidon jälkeen.
Toi abstrakti otsikko mua kyllä polttelis, mutta enkuksi ei mulla oikein taidot riitä kirjoittaa siitä. Aihe on mulle kuitenkin henkilökohtaisesti niin tärkeä, että kyllä tästä pitää tänään kirjoittaa, vaikka riskillä mennäänkin.
Aihe on varmasti tärkeä eikä kukaan kiistä sitä, mutta ylppäripäivänä kirjoitetaan siitä aiheesta, josta osataan ITSE kirjoittaa uskottavasti ENGLANNIKSI. End of story.
Aloitan tämän kirjoitelman toteamalla, että aion kirjoittaa otsikon aiheesta. Olen samaa mieltä otsikon väitteen kanssa, mutta en aivan kaikilta osin, joiltakin osin kylläkin. Seuraavaksi aion kertoa mielipiteeni asiasta. Nyt siis seuraa minun mielipiteeni asiasta. MINUN mielipiteeni on, että …
Tämä on ääneen ajattelua ja tällainen minä-keskeinen prosessointi kannattaa jättää varsinaisen kirjoitelman ulkopuolelle. Napakkaa menoa ja varmoja perusteltuja mielipiteitä niin asia etenee eikä tule höttöä eli täyteainetta.
En oikeastaan tiedä paljoa tästä otsikon asiasta eikä tästä nyt voi sanoa juuri mitään varmaksi. Savolaisetkin sanovat, että ”suattaaha se olla niinnii, vuan voipha se olla näennii”. Laitan kuitenkin pähkäilyjä johonkin suuntaan tähän, niin saan merkkejä kasaan.
Aprikointi ei lukijaa vakuuta. Perustellut mielipiteet voivat hyvinkin tehdä sen. Siksi kannattaa suunnitella sisältö etukäteen, sillä suunnittelu varmistaa sen, että on tarpeeksi kunnon asiaa kirjoitelmaan.
Jos aloitan virkkeen sivulauseella. Laitan varmuuden vuoksi pisteen ennen päälausetta. Ehtovirkkeitä opiskeltiin kyllä sekä peruskoulussa että lukiossa, mutta ei tässä ole semmoisten hömpötysten muisteluun aikaa (tai sinniä).
If-alkuisia virkkeitä on paljon ja monella. Eihän PELKKÄ sivulause ole toimiva yksikkö: Jos A, NIIN B. Enkussa ensin tulevaa päälausetta ei eroteta seuraavasta sivulauseesta pilkulla. Jos sivulause aloittaa virkkeen, seuraava päälause erotetaan siitä pilkulla. Tuossahan tuli jo esimerkki siitä, miten homma pitää hoitaa.
Sensorit varmaan arvostavat pitkiä virkkeitä, joten teen sellaisen jotta ei tule tökkivää päälausetekstiä, mitä ei varmaankaan haluta eikä se haitanne että sama virke sisältää kovin monimutkaisen jutun vaikkakin minulla alkaa jo virkkeen tässä vaiheessa olla hukassa virkkeen alun varsinainen asia sillä kuka jaksaa – minun mielestäni – miettiä jotain juuttaan viittaussuhteita, kun voi posottaa menemään vaan, kun aivot tuntuu keksivän jotain asiaa ja näin tuloksena on komea monen rivin pituinen merkitys, joka varmasti herättää ihailua, että kuinka tuollaiseen kukaan pystyy.
Tekstin SELKEYS on tärkeimpiä arviointikriteereitä. Missään ei sanota, että mitä pitemmät ja monisyisemmät virkkeet, sitä parempi kirjoittaja. Said nobody never. Sitä sinnikkyyttä, jota myös ASENTEEKSI kutsutaan, tarvitaan, jotta kokelas pystyy editoimaan omaa tekstiään. Ei yksinkertaisesti KANNATA rakastua jokaiseen kirjoittamaansa merkkiin ruudulla.
En ole juuri kappalejakoa harrastanut aiemmin, joten en sorru moiseen nytkään. Suunnitteluahan semmoinen edellyttäisi ja kuka jaksaa miettiä ja miettiä! Merkkejä tuntuu sormenpäistä tulevan mukavaa tahtia ja eikös sen lukijan tehtävä ole ottaa selvää mun pointeista. Nehän ovat sentään MINUN kertaalleen kirjoittamiani kultahippuja. ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”, sanoi jo Pontius Pilatus aikoinaan (Joh. 19:22) ja kukapa minä olen sanomaan hänelle vastaan!
EDITOINTI on siis edelleen se taikasana. Suunnittele näkökulmat ja rakenna kappaleet niiden mukaisesti, niin tekstisi on helppo ottaa haltuun ja kun teksti etenee luontevasti ja loogisesti, sitä aletaan ARVOSTAA ja jos lukijalle tulee tunne, että joo, tätä oli helppo seurata ja mielipiteetkin perusteltiin järkeenkäyvästi, myönteinen käsitys tekstistä näkyy luultavimmin sitten pisteissäkin.
Kappalejaosta puheen ollen (ja tähän ei voi joku nettisetä Maxx pistää vastaan), kun katot nettitekstejä nykyään eli vaikka nyt Iltasanomien uutisia, niin siellähän on enimmäkseen yhden virkkeen pituisia ns. kappaleita ja taas entterillä aloitetaan uudelta riviltä. Siinäpä teille kappalejaon mallia! Wake up and smell the coffee! Terv. Suomen nuorisolaiset ry.
Tottahan se on! Digimaailmassa näkee tosi paljon ihan vaan yhden merkityksen “kappaleita”, joten sieltähän niitä esimerkkejä otetaan omaankin tuottamiseen. Tämä kehityssuunta yheiskunnassa ei kuitenkaan vie pohjaa selkeältä kappalejäsentelyltä, johon kaikki halutessaan pystyvät, kun 1300 merkin formaatissa on ehkä kaksi kolme lähestymiskulmaa. Tärkeiden väitteiden kannattaa suorastaan pompata tekstistä esiin vaikkapa nyt kappaleiden aloitusmerkityksinä. Selkeyttä kirjoittamiseen tarvitaan – se on avainkäsite.
”Opiskelijat menee pitseriaan perjantaisin koulun jälkeen.” eli Students goes for pizza after school on Fridays. Mtäh? Onko valittamista? Siis opiskelijat menee! Kuka jaksaa päsmätä, että menevät! Ei me mitään satavuotiaita seipäännielleitä kielenkäyttäjiä olla! Me nyt satutaan puhumaan näin ja me siirretään meidän kieli enkkuun kutakuinkin sellaisenaan. Menikö jo perille?
Kuten sanottua, ylppäripäivänä pokkuroidaan ja tehdään asiat vimpan päälle. Myös lähtökielinen merkitys olkoon hyvää kieltä niin etteivät sen mahdolliset puutteet siirry kohdekieleen. Hidasta menoasi ja tee homma huolellisesti eli mieti käyttämäsi kieli parhaan tietämyksesi mukaan. Tässä mainitut kongruenssivirheet pistävät lukijalle silmään kieliopin vastaisina ja vievät sitä lukemisen vaivattomuutta heti pois. Oma äidinkieli siis kunniaan!
Kokeen osioista kirjoitelma on sellainen, että etukäteen suunnilleen tiedetään, miten sen kanssa tulee menetellä. Omien menettelytapojen muuttaminen varsinaisessa koetilanteessa on vaikeaa, joten kannattaa miettiä itselle sopivat ratkaisut ja toimintamallit ETUKÄTEEN ja kokeilla niitä myös käytännössä.
Olen maininnut muissakin artikkeleissa, että rauhallinen eteneminen ja tinkimättömällä asenteella tekeminen tuovat isossa kuvassa pisteitä niin kirjoitelmassa kuin muissakin osioissa. Kun teet kokeen tällä tavalla parhaan tietämyksesi mukaisesti, ei jää mitään hampaankoloon ja kokeen lopputulos – mikä se sitten onkaan – on sinun ikioma tuloksesi ja on saavutettu koepäivän parhaalla osaamisella. Silloin voit itsekin ola ylpeä tuloksesta, sillä olemmehan Euroopan vaativimmassa enkku vieraana kielenä 18-vuotiaalle-kokeessa. On paljon maita, joissa suomalaista A-englannin koetta ei voisi harkitakaan koko kansakunnan abinuorisolle teetettäväksi.
Toivotan hyvää asennetta kirjoituspäivään! En onnea, sillä tuurilla kokeessa ei pärjätä (monet, niin monet, ovat kyllä kokeilleet).
Terv. Maxx
