Sinä riität ja olet hyvä sellaisena kuin olet, mutta ehkä olet jo kuullutkin, että suunnittelemalla, editoimalla ja tarkastamalla voisit parantaa tuotostasi. Mieti tätä ja kun tunnet olevasi valmis, siirry kohtaan 2/3.

Olet siis ylppärikokeessa, rykäiset tarvittavan merkkimäärän ruudulle ja kuvittelet, että se on siinä? Et ole totisesti yksin! Heti kriittisesti siitä editoimaan ja tarkastamaan kirjoittamaasi! Alla näet kaameita esimerkkejä siitä, kun laaduntarkkailua ei ollut käytännössä ollenkaan. Nouse tällaisen yläpuolelle!

Siirry kohtaan 3/3, kun tunnet olevasi valmis kohtaamaan kaikki faktat.

Nyt ei ole kenelläkään varaa jättää suunnittelua, tekstin kriittistä tarkastelua ja tinkimätöntä tarkastamista puolihuolimattomasti tehdyksi tai – Luoja varjele! – tekemättä kokonaan! Tärkeimmät arviointikriteerit ovat hyvä luettavuus ja kokonaisuuden selkeys. Ja voi herttileeri jos kappalejako puuttuu ylppärikirjoitelmasta. Joiltakin puuttuu, kun ei ole sinniä järjestellä ajatuksiaan.

Fiba vaikeassa sanassa (vaikkapa algorithm) ei ole paha, mutta ypu pro you-tasoiset superkämmit haittaavat luettavuutta ja saattavat keskeyttää lukemisen kokonaan ja jos niin käy, metsään mennään ja puut vain paksunevat.

Lue ohjanta huolellisesti, ymmärrä se kokonaan (eli mitä tässä halutaan kirjoitettavan) ja noudata ohjannan kaikkia osia. Ylioppilaskokeessa laitetaan kylmästi kymmenet tuhannet kokelaat järjestykseen. Pilven hopeareunus on, että voit hyvin itse olennaisesti vaikuttaa kirjoitelmasi laatuun. Mistä rautalangasta se pitää vääntää, että laaduntarkkailu tärkeimmän enkuntekstisi suhteen pitää tehdä tinkimättömästi?

Siis SUUNNITTELE, EDITOI ja TARKASTA eli SET-metodi!

Katso alta, mihin huolimattomuus johtaa. Sinäkin pystyt tekemään huolellista työtä, kunhan vain jaksat huolitella tekstisi kunnolla. Tiedä vaikka nousisivat pisteet kymmenellä seuraavaan kategoriaan. You never know.

Tässä pitkä lista lukio-opiskelijan kirjoitelmissa tarpeellisista sanoista ja niiden tyypillisistä tai suomalaiselle kirjoittajalle helposti syntyvistä kirjoitusvirheistä. Mukana on suomen ääntämisen ja kirjoittamisen vaikutusta, kaksoiskonsonanttien ongelmia sekä englannin omia hankalia kirjainyhdistelmiä. Lista on siis opetuskäyttöön koottu virhe-esimerkkipankki, ei tilastollinen yleisyysjärjestys.

Opetuksessa erottaisin kolme asiaa toisistaan:

• Varsinainen kirjoitusvirhe: wich → which, enviroment → environment, definately → definitely.
• Oikea sana väärässä paikassa: then/than, lose/loose, life/live, weather/whether. Oikoluku ei välttämättä huomaa näitä.
• Taivutus- tai sananmuodostusvirhe: childrens → children, choosed → chose, scientifical → scientific. Näissä ongelma ei ole pelkästään kirjainten järjestys.

Ei tätä kannata koko maailmalle (tai opelle ja sensorille) paljastaa, vaikka se totta olisikin. Varmistettuasi, että aihevalintasi menee oikein, suunnittele asiat etukäteen, niin tiedät, että asiaa riittää ja sitten ilmaistaan ne asiat, mutta jämäkällä otteella – pähkäilyjä ei lukija oikein jaksa arvostaa täysillä. Perusteltu mielipide sen sijaan on usein parempi vaihtoehto.

Aivan oikein, esimerkissä tulisi olla suora sanajärjestys, kun on epäsuora kysymys.

… eli toisen kielen vaikutusta. Tässä on enkussa menty ruotsin kielen sanajärjestyksellä. On sinänsä tietenkin hienoa, että kokelas on ollut tikkana ruotsinkursseilla, mutta muistetaan pitää kunkin kielen opit niiden sisällä eikä viedä varomattomasti yhden kielen ominaisuuksia toiseen.

Tämä on suoraan suomen kielestä käännetty ja sehän vasta riskialtista onkin. Mitähän tuossa sitten sanottaisiin? Voisi olla, että vaikkapa to benefit-verbiä voisi hyödyntää ja jatkaa lausetta sitten jotenkin.

1300 merkkiä tilaa kaiken kaikkiaan. Tällaiset pähkäilyt kannattaa jättää oman päänupin sisälle. Jämäkkyyttä tarvitaan.

Olet tekstin kirjoittaja – mielipiteet ovat oletusarvoisesti sinun. Mene tehokkaammin eteenpäin. Sitäpaitsi minä-sanan perään tulee usein preesensiä, aktiivia ja arkista kieltä.

Jahans, varsinainen asia alkaa vasta history-sanasta.

Siis to believe in X, a belief in X . Jos yrittää ääntöasusta muokata kirjoitusta, enkku on melkoinen karikko.

Monilla on selvästi kaava virkkeen kirjoittamiseen ja se kaava alkaa jollain lauseadverbilla ja pilkku perään ja sitten muuta asiaa. Ihan jees kaava tietenkin, mutta kun kaikki virkkeet näkyvät ruudulla kertaheitolla ja sama kaava toistuu ja toistuu, lukija alkaa äkkiä kaivata vaihtelua lauserakenteisiin.

Jos käytät näinkin eksoottista sanontaa, pitää osata se oikein (tässä on oikein) ja aina ohjelmasta ohimennen opeteltu ihmesanonta ei heti mene oikein.

Kirjoitelmassa piti käsitellä sitä, toistaako historia itseään. No, ainakin kokelas toistaa itseään. Kyllähän ne merkit kuluvat, kun toistaa pitkää fraasia (vaikka tahattomasti), mutta viimeistään EDITOINTIVAIHEESSA (Onhan sinulla sellainen?) kun katsotaan lentokoneesta kirjoitelman kokonaisvaikutelmaa, tällaiset kannattaa bongata ja ilmaista muuten tai editoida pois.

Ei oikeastaan kannata mokailla heti alkuun. Ihmismieli ajattelee: “Voi, heti tökkää! Mitähän on vielä tulossa?” Monella on myös harhaluuloja, joita pitää totena (ajatella = to think). Tunne omat vaaranpaikkasi (kirjoita ne vaikka paperinnurkkaan muistin tueksi).

Kirjoitusfiba tuottikin sanan hearth, joka on “tulisija, pesä, takan edusta”. Tämä tilanteesta riippuen vaikeuttaa/hidastaa lukemista eli vaikuttaa viestin välittymiseen, joka on tärkein arviointiperuste.

Pitää olla dependent on X. Onhan tämä periaatteessa kaikille tuttu (esim. Independence Day – itsenäisyyspäivä)

Vanha keksimäni sanonta on: “Kerran voi sattua mitä vaan, kaksi kertaa on jo trendi.” Kokelaalla voi olla tiettyjä sanoja, jotka tulevat näppiksellä väärin, vaikka sana tietenkin osataan. Itselläni tämä pirulainen on suomen kielen sana “opiskelija”, joka tahtoo aina tulla opiskleija. Damn! Arvatkaa, olenko saanut uran varrella korjata omaa tekstiäni tuon juuttaan sanan kohdalla! Ymmärrän siis fiban, mutta EDITOINTI onneksi bongaa tällaiset.

Pitää olla experiments. Taas on vaara, että lukijalle tulee mieleen to expire (raueta, kuolla).

S-kirjain sanan lopussa ei aina ole monikko. A species – many species.

… mutta jos käytät sitä ylppärikirjoitelmassa, se kannattaa osata. Siis to strengthen. Mitä minä kuulen? Syytetäänkö mua nysväämisestä siellä ruudun toisella puolella? Okei, kirjoitusfubat eivät heti vie kategoriaa alemmas, mutta kasautuessaan ovat osa kokonaisvaikutelmaa.

History on tässä merkityksessä U-sana = ei art. Virhe tehdään enkussa make-verbillä.

Tässä on 50 kieliopillisesti oikeaa mutta sisällöltään väljää yleislausetta, jotka voisi liittää lähes mihin tahansa pohtivaan kirjoitelmaan. Ne lupaavat pohdintaa, korostavat asian tärkeyttä tai muistuttavat monimutkaisuudesta, mutta eivät itsessään kerro juuri mitään käsiteltävästä aiheesta.

Yksittäinen tällainen lause voi toimia siirtymänä tai johdantona. Tyhjäksi se jää, jos kirjoittaja ei täsmennä, mitä väite tarkoittaa juuri tässä aiheessa. Kielivirheettömyys ja viestinnällinen onnistuminen ovat eri asioita.

1. Undeniably, there is no simple solution to this complex problem.
2. In today’s world, this issue is more relevant than ever.
3. There are many different opinions on this matter.
4. This topic can be approached from several different perspectives.
5. It is important to consider both sides of the argument.
6. Like many things in life, this has both advantages and disadvantages.
7. There is much more to this issue than meets the eye.
8. The situation is not as straightforward as it may initially seem.
9. Many factors need to be taken into account.
10. It is difficult to say whether this is a good thing or a bad thing.
11. Different people may see the same situation in different ways.
12. Everyone has their own opinion, and this topic is no exception.
13. What works for one person may not work for another.
14. There is no single answer that applies to everyone.
15. Much depends on the circumstances.
16. We should avoid jumping to conclusions.
17. It is important to keep an open mind.
18. We need to look at the bigger picture.
19. This is something that deserves careful consideration.
20. We should not underestimate the importance of this issue.
21. The significance of this topic cannot be ignored.
22. This raises several important questions.
23. There are no easy answers to these questions.
24. Finding the right balance is essential.
25. A balanced approach is likely to produce the best results.
26. Neither extreme is necessarily the right way forward.
27. We need to find a solution that works for everyone.
28. This is easier said than done.
29. Meaningful change does not happen overnight.
30. There is still a long way to go.
31. There is always room for improvement.
32. Even small steps can make a difference.
33. Everyone has a role to play.
34. We all need to do our part.
35. Working together can help us achieve better results.
36. Raising awareness is an important first step.
37. More discussion is needed before we can move forward.
38. We must learn from the past while looking towards the future.
39. The choices we make today will shape tomorrow.
40. Only time will tell what the future holds.
41. It remains to be seen how the situation will develop.
42. Whatever happens, there will be challenges along the way.
43. We should be prepared for both opportunities and challenges.
44. The consequences may be positive in some ways and negative in others.
45. The effects may vary from one situation to another.
46. We need to consider both the short-term and the long-term effects.
47. Ultimately, it is up to each individual to decide.
48. At the end of the day, there is no perfect solution.
49. All things considered, this is a complicated matter.
50. In conclusion, this issue will continue to be important in the future.

Näille on yhteistä täsmennyksen puute: this issue, many factors, a difference, the right balance, better results. Mikä asia? Mitkä tekijät? Millainen muutos? Minkä asioiden tasapaino? Mitä parempia tuloksia?

Hyvä tarkistuskysymys abille on: ”Voisinko siirtää tämän lauseen sellaisenaan viiteen aivan eriaiheiseen kirjoitelmaan?” Jos voisi, lause kaipaa yleensä konkreettista sisältöä.

Esimerkiksi:

Yleisfraasi: Finding the right balance is essential.
Täsmennetty ajatus: Schools should restrict phone use during lessons but allow students to contact their families during breaks.

Jälkimmäinen kertoo, mitä kirjoittaja ehdottaa. Ensimmäinen kertoo vain, että tasapaino olisi hyvä asia.

Jos plaa plaa, niin plää plää. Yläkoulusta lähtien olemme opetelleet ehtovirkkeitä. Pelkkä if-alkuinen sivulause ei useimmiten toimi yksinään. Pilkku perään ja sitten varsinainen päälause. Tämä on aika yleinen puute ja vaikeuttaa sitä lukemista, kun lukija on valmistautunut päälauseeseen, mutta sitä ei tulekaan (vaikka edellä oli ehto). Tulee piste, jonka jälkeen ajatus jatkuu. EDITOIMALLA tämäkin voidaan suht helposti hoidella.

Toinen esimerkki:

For example, if you have just seen a homeless person asking for food next to a store and you decide to help him out, and after that you find 50$ on the ground. NIIN? ENTÄ SITTEN? MIKSI PISTE? That could give you the idea good karma exists. 

Eli nowadays. Monet käyttävät – kannattaa siis osata oikein, kun ei ole tuon kummempi.

Elokuvissa ja sarjoissa esiintyy koko ajan “What happened?” eli “Mitä tapahtui?”. Sehän on imperfekti ihan säännöllisestä to happen-verbistä. Eli to happen – happened – happened

Luulisi, että olisi preposition vaikka, mutta to discuss järjestyy ilman prepositiota. to discuss X

The Plague = rutto, vitsaus, the plaque = laatta, (hammas)plakki

Vain yhden kirjaimen ero, mutta kirjoitusfiba muuttuikin vahingossa kokonaan toiseksi sanaksi.

… ja sehän on environment . Tää on vähän sellainen merkkisana. Jos kokelas ei hallitse tätä perussanaa, mitä muuta sinnepäin-osaamista ympäristöaiheesta paljastuu?

Processed – Jos tuota kirjoitelmassa ollutta muotoa hiukan aikaa kattelee, niin eiköhän siinä jotain korjattavaa näe eli editointivaiheessa viimeistään tällaiset varmaankin hoidellaan.

Population – Vai ovatko hirvet suosittuja (=popular)? population = eläinkanta

Ajatuksissaan joillakin on tapana aloittaa virke tällaisella perustoteamuksella. Kirjoitelmasi mielipiteet ovat oletusarvoisesti sinun. Editoi nämä pois jossain vaiheessa.

Vanha kunnon its/it’s- sudenkuoppa! Nukuit siis ykkös/kakkoskurssin kielioppitunnilla – tämä paljastaa sen! Vai nukuitko koko yläkouluajan? No joo, jätän kuittailun. Hiljennä vauhtiasi tarkastusvaiheessa, jos jo aiemmin olet saanut satikutia tästä asiasta (ja vaikket olisi saanutkaan). Nyt ollaan tarkkoina. Tuo on selkeästi kielioppivirhe eikä näppiserror.

Heittomerkki on muuten “ENTERin kainalossa”. Ei missään ruotsalaisen å:n tienoilla näppiksellä.

Puolustukseksi kokeessa ei riitä, että maailmassa tyypit sekoittavat to lie ja to lay-hommelit aivan yhtenään. Vieläkö kerrataan? No hyvä on:

to lie, lay, lain – maata, olla, sijaita (-ing-muoto on lying)

to lay, laid, laid – kattaa, asettaa, panna (-ing-muoto on laying)

Tuleeko muistoja mieleen verbikokeista, heh?

Even decide? – Katso eves-sanaa 5 sekuntia, niin jokaiselle kirkastuu, ettei tuo ole enkun sana. Ei se ole näppierrorkaan: s ja n eivät ole vierekkäin näppiksellä.

Alku on oikein (-one-loppuiset pronominit saavat of-määreen), loppupuolella näppiserror (k ja i alekkain näppiksellä). Missä on kokelaan LAADUNTARKKAILU? Onko kokelas sitä mieltä, että thinkis on enkun sana? Jos kysyisimme häneltä tätä kokeen jälkeen, niin hän sanoisi, että ei tietenkään ole, mutta ylppärikirjoitelmaan se silti jäi.

1300 merkkiä max on semmoinen määrä tekstiä, että jokaisen sanan voi siitä katsoa, että onko mennyt kokelaan parhaan tiedon mukaan oikein. Ei ole ylivoimaista.

Niin, aiheena on karma – englanniksi karma – ja kyylähän tuo keskellä kirjoitelmaa ymmärretään, mutta tarkistuksella tämmöiset tavalliset siivousoperaatiot voi jokainen tehdä.

Kiitettävä kirjoitelma. Jos tämä ei sanottavasti lukemista hidastakaan, kokonaisvaikutelmaa muodostettaessa kysymme, miksei ilmeisen taitava kokelas huolitellut tämmöisiä pois. Johtopäätökseksi saattaa tulla, ettei hän tiennytkään asian oikeaa laitaa.

… ja vaikutelma S-genetiivin horjuvasta hallinnasta saa vahvistusta. Tilanteesta riippuen pienet asiat voivat olla SUURIA asioita. Siksi kannattaa olla kuulolla, kun vaikkapa kielioppi käsitellään kursseilla.

Jos tulee vähän slarvattua peruskieliopin kanssa kun paljon mielenkiintoisempiakin juttuja on tarjolla, voipi tulla yllättävässä paikassa tällainen S-genetiivin “kosto”.

Se, että merkitys jää arvoitukseksi on se, mitä ei saisi tapahtua. Nyt lukeminen tyssää, kun ei tiedä, mitä tuossa lukee. Laita siis ylioppilaskirjoitelmaan sellaista sanastoa, jonka hallitset.

No, siinä on kiireessä kirjoitettu the tietenkin, mutta missä on kokelaan LAADUNTARKKAILU? Ymmärrämme kirjoittamisen kiireessä tulevat kirjoitusfibat – niitä tulee kaikille koko ajan – mutta lopulliseen versioon jätettyinä ne kyllä herättävät ihmetystä.

… mutta ei itse asiassa tiedäkään, miten fraasi menee (for example). Jos itsellä on tällaisia sudenkuoppia eli paikkoja, joissa itsellä tahtoo tulla horjuvuutta, kannattaa tällaisia katsoa ihan etukäteen ja vaikka listata vaaranpaikat paperin nurkkaan koepäivän alussa.

Nämä menevät näemmä sekaisin: despite X = jstkn huolimatta (Despite the rain, we went on a picnic.)ja although X = vaikka, siitä huolimatta, että .. (Although it was raining, we went on a picnic.)

Sarjassamme ymmärrettäviä pulmakysymyksiä: Miten seuraus-sana kirjoitetaan? No, se menee consequences eikä olekaan yksinään juuri minkäänlainen heikentävä tekijä kirjoitelmassa.

“The history book on the shelf, is always repeating itself” Kiva hoksu, mutta laulaa-verbi oli kyllä esillä jo alakoulussa. Tuliko tässä lapsus? ABBA lauloi, mutta eihän menneessä ajassa ole 3.pers. s-kirjainta. Vai laulaako ABBA? Silloin sings. Preesensissä on Y3-persoonan -s.

Jos itse ajattelee, että “tyypin teot ei määrittele eloa tai asemaa”, niin siinähnä on molikolliselle pääsanalle yksiköllinen verbi ja niiden tulisi olla linjassa. Eli “teot eivät määrittele”. Kun oma äidinkieli on kunnossa, voi mahdollistua vieraan kielen rakentaminenkin jottei oman kielen epätarkkuuksia siirretä huomaamatta kohdekieleen.

Samassa kirjoitelmassa ensin väärin ja sitten oikein. Eli jälleen kerran on kysynys LAADUNTARKKAILUsta. Jaksa katsoa lopputarkastuksessa (onhan sinulla sellainen?) up to 1300 merkkiä oikein kunnolla, niin ei jää turhia fiboja kirjoitelmaan.

Näppiserror varmaankin tuo be (po. me), mutta fiba muuttaa sanan kokonaan toiseksi sanaksi ja lukija saattaa alkaa yrittää ymmärtää asiaa, josta onkin kielioppipohja pudonnut pois. Lukemisen sujuvuus tökkää.

Klassinen esimerkki siitä, kun nakki menee vahingossa yhden näppäimen päähän tavoitteesta. No biggie, kunhan kokelas EI JÄTÄ näitä KORJAAMATTA tarkastusvaiheessa.

I pick a lot of … Kokelaan ajatus oli jonkin verran näppäileviä nakkeja edellä ja niinhön usein käy. Eipä hätiä mitiä, jos LOPPUTARKASTUKSESSA huomaamme asian ja korjaamme sen.

Reoccurring saa kaksi ärrää keskelle. Pieni juttuhan tuo on, mutta jos kokelas ITSE käyttää sanaa usein, kannattaa kirjoitusasukin osata.

Hyvinvointi on wellbeing.

So nature has a good effect on your heath. Joskus kirjoitelma on pullollaan fibasälää, mutta merkitys paistaa silti sieltä läpi ja se on minimitavoite. Jos merkitys katoaa, viesti ei välity eli homma ei pelitä. Jos lukija saa keskittymällä ja asenteella painaen selvää viestitä, niin onhan se jo eteenpäin.

Jos tuottaminen on vaikeaa, niin kuitenkin menemme rohkeasti eteenpäin vaikeimpia sanakarikoita väistellen. Aina ei ole tavoitteena kirjoittaa superduperhienoa timanttista tekstiä – tavoite voi olla saada tavistyylillä kokelaan arkinen sanoma perille.

A lection = raamatunteksti, raamatunkappale 🙂

Itse kyllä aloitin uuden kappaleen käsittelyn luokassa näin sanoen: “Jahans, mikäs olikaan päivän epistola?”

Which ja conclusion ovat vain osa epätarkkuksien pitkää lista, ks. tämän sivun alku

To believe on tietenkin hyvin yleinen verbi, mutta samalla hyvin yleisesti puutteellisesti kirjoitettava verb i: to believe X , a beleaver, a belief (in)

Pikkujuttuko? Sinänsä joo, mutta onhan tuo jälkimmäinen paremmin järkeen käypä.

Useimmiten verbi saa jonkun preposition, jolla se järjestyy ja sitten on näitä veijareita, kuten discuss, jotka ovatkin to discuss X (ei prep.)

Tuo menee just ja just, mutta periaatteessa to consider X Y ja to regard X as Y

Oma äidinkieli ei saa päässä olla: Nuo ihmiset ajattelee … Monta ihmistä, siis ihmiset ajattelevat ja kun oma alkuperäinen merkitys on kohdillaan, kohdekielekin suttaantuu paremmin. Ei kannata siirtää oman kielenkäytön epätarkkuuksia kohdekieleen.

Sama homma täällä: monikollinen pääsana saa monikollisen verbin. Surprise-sanassa on R-kirjain.

Näin rehellistä ääneenajattelua ei tarvitse kirjoitelmaan asti laittaa. Mieti päässäsi pähkäilyt ja laita ruudulle pähkäilyn tuloksena tullutta tiivistä ja hyvin etenevää juttua.

A phenomenon, joo, mutta artikkeli katsoo vain itseään seuraavaa sanaa, joten an imaginary phenomenon. Ekan lukiovuoden asiaa.

Tuossa lienee pieleen mennyt start, mutta se lukemisen flow taas hiukan häiriintyy, kun pitää alkaa arvailemaan sanaa.

Lauseen alkupuolella on pienempää sälää, mutta sitten tulee tuo srunk, joka ei aukea, vaikka miettii (Vai aukeaako sinulle?) ja jos näin pääsee käymään, tärkein arviointikriteeri eli “miten pystyy ilmaisemaan sanottavansa” on todellakin koetuksella.

Po. conservation // encouraged Nämä ovat jo vaativampaa sanastoa ja tietynlainen muisteleminen kirjoitusasujen suhteen on ymmärrettävää. Taas kerran tuli laitettua lauseesen kokonaan toisen sanan muoto eli viestivyys kärsii.

Vaikka nuo fraasit ovat kieliopillisesti oikein, samalla näytöllä useaan kertaan esiintyvä käsite pomppaa silmään äkkiä. Aivan huomaamatta saattaa kokelaalla tulla jotain vakioaloituksia tai vaikka sinänsä turhia minä-feaaseja tai muita mneereja. Jaksa editoida tarkasti, niin näitä voipi muutella paremmin toimiviksi tai sanoa asian toisin.

believing – live-verbi varmaan vaikuttaa tuossa taustalla, kun believe-verbin kohdalla horjutaan usein.

Tämä on ääneen ajattelua ja vapaassa maassa saa ajatella vaikka mitä, mutta pakko ei ole näin tehotonta tekstiä ylppärikirjoitelmaansa jättää.

Therefore – kuten ei mikään muukaan yksittäinen sana tai fraasi – ei ole autuaaksitekevä pisteautomaatti. Toistovaikutelma huomataan ruudulta aika äkkiä. Embraced pitäisi olla, mutta se on taas astetta ymmärrettävämpää fibaluokkaa, kun sitä harvoin tarvitaan.

Piti laittaa or, laitettiinkin nor. Lukijan odotukset menevät eri latuja kuin kirjoittajan ja silloin se viestivyys kärsii.

Järjestyy to consider X Y. Toiston puolelle menee tämäkin. Tosin kokelaan puolustukseksi sanottakoon, että as-prepositiot näkee kuulemma myös. Enkku on tämmöistä: annetaan muka sääntö, jota tyypit eivät sitten tottele.

Siis oletteko KOSKAAN kuulleet kenestäkään, joka EI olisi noudattanut annettuja ohjeita? 🙂

Jälleen fiba on kokonaan toinen sana (mare = tamma, mere = pelkkä)

Taas kerran: WORDissä automaattinen makro korjaa sekunnin murto-osassa pikkuiit isoiksi (koska edellinen ei ole sana ja jälkimmäinen on), mutta ylppäreissä ei ole automaattista tekstinkorjuuta, joten tämä pitää hoitaa ITSE). “Minä isolla enkussa” on kyllä hoettu kaikille alakoulusta lähtien ja pikkuiiden merkkaaminen kirjoitelmiin on luonut paljon työtä suomalaisille englanninopettajille, heh.

Oletko sinä opettajiesi työllistäjä?

Tarkoitus oli laittaa nevertheless eli siitä huolimatta. Monella tulee laitettua although eli vaikkakin.

No make-verbillä: to make mistakes

Satu = a fairy tale Fiba voi olla kokonaan toinen sana ja tilanteesta riippuen se voi aiheuttaa paljonkin hämmennystä.

unexpectedly

to be fond of sthng saa itse asiassa aika vähän käyttöä, vaikka on ihan hyvä “kiintynyt jhnkn“-vastine.

… mutta sehän on a couple of ja tätä on kysyttykin kokeessa, piti itse tuottaa eikä couple of riittänyt pisteeseen, piti olla a couple of.

Pienet asiat ovat suuria asioita.

…mikä on tietenkin hyvin yleistä. Enkku vaan ei toimi kuten suomen kieli, jota on suht helppo kirjoittaa ääntöasun mukaisesti. Eihän tämä iso moka ole paitsi tietysti jos kirjoittaminen enemmänkin perustuu arvailumallintamiseen. Laitamme siis to appreciate.

Tämä on tyypillistä ääneen ajattelua (pitäisi tietenkin olla monikollinen verbi have kun viitataan moneen etuun ja haittaan). Tällaiset kehotukset itselle kannattaa jättää oman pään sisäpuolelle ja edetä ruudun kerronnassa ripeämmin.

Hyvän tekstin salaisuus ei ole se, että on kilometrin mittainen virke, johon on ujutettu monipolvinen syy-seuraussuhteiden jatkumo. Kannattaa ehdottomasti miettiä sanoma selkeäksi ja tuottaa se lyhyemmillä lauseilla. Toki virkkeitä pitää olla eli pää- ja sivulauseita, mutta selkeä vaikutelma saadaan sillä, että pistettäkin käytetään ilmaisemassa, että tässä yksi ajatus loppuu ja seuraava alkaa ja olethan Rakas Lukijani vielä mukana.

Alkaa näemmä itsellänikin tulla pitkiä virkkeitä, heh!

Compulsory esiintyy kokelaalla kyllä, kun pakollisesta äänestämisestä puhutaan // Kirjoitelman eka sanat ovat tuossa. Tarkastuskierros – EI! Huolellinen tarkastuskierros! – on siis paikallaan.

… siis jotain, jonka olemassaolo. Relatiivipronomoni tähän tarkoitukseen on ihan hyllytavaraa: whose käytetään viittaamaan sekä ihmisiin, että asioihin. Siis something, whose existence (jos tuolla rakenteella haluaa mennä). Paperinmakuisempi the existence of which löytyy myös.

To volunteer = olla vapaaehtoinen // Tämä fraasi aloittaa kirjoitelman. Kannattaa pitää huolta, ettei ensivaikutelma ole kovin horjuva.

Mieluummin vaikka kaikkien käyttämä geneerinen in conclusion / to conclude, kuin yllä oleva ruudulle asti avattu ajatusprosessi.

to make you responsible for X

Ks. sivun alussa listaa sanoista, jotka tahtovat mennä suomalaisella vähän poskelleen.

a conversation – keskustelu

Jos aloitat, että JOS, niin eiköhän virke jatku kohta että NIIN SITTEN. Heti perään tulee virke, jossa on sivulause ja päälause sekä aikamuodot niissä kohdillaan. Irrallaan roikkuva sivulause on hyvin yleinen juttu eikä näytä hyvältä.

… jossa on mainittu debating forum. Tämä on sitä ihan jokaisen ulottuvilla olevaa tarkkuutta, ettei mennä metsään asioissa, jotka voi tarkistaa varmaksi.

Ei löytynyt miettimiselläkään asiayhteyteen sopivaa merkitystä. Laitetaan kirjoitelmaan sanastoa, joka itse osataan. Silloin varma on varmaa tai ainakin varmempaa kuin riskinottajalla.

Ei vikaa – päinvastoin! Hyvin elävä vaikutelma tulee tästä kuvitellusta luontokokemuksesta.

…jonka kirjoittaja ei kuunnellut/seurannut tarpeeksi eka syksyn enkunkursseilla, kun epäsäännöllisen monikon genetiivistä puhuttiin. Jos on vaikka huippukirjoitelma, kuten tämä oli, kuinka monta “perusfibaa” pitää antaa anteeksi, jotta pisteet silti säilyvät?

Monella onkin niin, että puhuttuna fiboja ei juuri huomaisi, mutta kirjoituksessa ne näkyvät. Nyt mennään kuitenkin kirjoitusasulla. Tarkkuutta siis tarvitaan mitä korkeammalla ovat tavoitteet.